perjantai 26. helmikuuta 2021

Aamuja jokirannoilla



Kuusamossa on useita koskipaikkoja, jotka pysyvät läpi talven sulana. Myllykoski, Jyrävä ja Kiutaköngäs ovat ne yleisimmin tunnetut paikat. Käylänkoski taas on tullut etenkin lintukuvaajien suosikiksi, siellä kun voi kuvata koskikaroja lähietäisyydeltä. Käylänkoski ja Kemijärventien varrella oleva Kiveskoski ovat asuinpaikastani lähimpänä, joten niissä tulee talven aikana käytyä useimmin. Tänä talvenakin olen ehtinyt Kiveskoskelle jo useita kertoja. Paras ajankohta koskiretkille on kylmä pakkasaamu kun nouseva aurinko valaisee joen yllä leijuvaa pakkasusvaa. Tässä kerron kahdesta kosken aamusta, molemmat retket on helmikuun alkupuolelta. 

Huurre ja lumi jäätynyt myös hentoihin koivunoksiin Käylänkosken rannalla, koska ilman lämpötila on ollut pakkasen puolella jo pari kuukautta. Edellisen kerran sää oli lämpöasteiden puolella vähän ennen joulua. 


Puut ja pensaat peittävät näkymää joelle Käylänkosken takarannalla. Siksi siellä ei ole tiiviksi tamppaantuneita polkujakaan niin kuin kylän puolen rannalla on. Mutta oksien lomasta löytyy kurkistusaukkoja. Lumisista oksista voi sommitella kehykset maisemakuvaan. 


Kosken loppupäässä maisema avartuu jokisuvantoon ja auringonnousun suuntaan.  




Luminen viidakkopolku joen takarannalla



Auringon valo yltää ensin puiden latvoihin. 



Sydäntalven aikaan auringonnousu ei näy Käylänkoskelle, mutta helmikuun alkupuolella päivä on pidentynyt jo niin, että aamuauringon säteet tavoittavat kosken rannat. 





 









 

Muutama päivä myöhemmin hiihtelen Kiveskosken rannalla vähän ennen auringonnousua 25 asteen pakkasessa. 


 

Aurinko värittää jo joen takarannan pilviä. Ohuet jäälautat lipuvat virrassa. Kun kuuntelee oikein tarkkaan, voi kuulla jään hennon helähtelyn. 








Pakkasusva kosken yllä lisääntyy sitä mukaa mitä korkeammalle aurinko nousee.








 








 
Koskikara on istuutunut kivelle keskelle jokea. Matkaa minun ja linnun välillä on noin kymmenen metriä. En osaa sanoa onko tämä kuvitelmaa, mutta useampana talvena olen ollut huomaavinani, että koskikaran laulu muuttuu kevään edetessä moniäänisemmäksi. Kuuluu monenlaista sirkutusta, viserrystä ja kujerrusta. 


 

16 kommenttia:

  1. Upeat sumut! Olen kuullut koskikaran laulua niin harvoin, etten osaa sanoa siihen mitään, mutta voisihan sitä veikata. Alkaahan moni muukin talvisin yksinkertaisemmin ääntelevä lintu intoutua kevättä kohden laulamaan enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti kuin koskikara olisi varsin tahtonut esiintyä :) Siinä se vaan lauleli vaikka seisoin ihan lähietäisyydellä.

      Poista
  2. Onpa hieno viidakkopolku. Tuo talvisen luonnon ja virtaavan veden yhdistelmä on niin uskomattoman kaunis. Sumuja on meilläkin ollut mutta siellä päin ovat upeita kuvamanasi.

    Meillä vesisade sulatti puista lumet. Hiihtoladuille vielä pääsee, lunta on niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koillismaan talven vetovoimaisimmat paikat minulle ovat tykkypuiset vaarat ja sulana pysyvät kosket.

      Poista
  3. Aamun valo on niin kaunis, että sydämeen sattuu...
    Lumisten puiden herkkyys, virtaavan veden voima...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydäntalven taika on muuttumassa kevään kirkkaaksi valoksi. Tervetullut sekin, onneksi meillä vielä on vaihtuvat vuodenajat.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Nyt aurinko ja plussan puolelle noussut lämpötila on pudottanut joen rannan huurteet.

      Poista
  5. Vietät aamujen aamuja jokivarrella.
    Aamukajon pehmeät sävyt muistuttavat kaamossävyistä. Maisemat ovat kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattoivat olla tämän talven viimeiset kaamosajan sävyt. Kevään kirkas valo tulee maaliskuun myötä.

      Poista
  6. Kyllä valolla on merkitystä kuvauksessa, ja tietysti sillä, mikä vuorokaudenaika, miten alhaalla tai ylhäällä aurinko jne. Valon merkityksen olen oppinut huomaamaan vasta, kun itse aloin käyttää kameraa enemmälti.
    Sinä olet niin taitava ja ihmeen viitseliäs etsiytymään paikkoihin, joissa saat parhaan mahdollisen kuvan ja juuri oikeaan aikaan.
    Taas olivat kuvat tietysti kaikki aivan utopistisen ihania, tällä kertaa suurimman vaikutuksen tekivät loppupuolella ne kuvat, joissa aurinko paistoi vesihöyryn läpi värjäten koko höyryn keltaiseksi. Tuollaiseenkaan ei useinkaan tule kiinnittäneeksi huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisen valon etsintä innoittaa kulkemaan kameran kanssa. Kiitos.

      Poista
  7. Kuin satumaassa, niin ihmeellistä on luonnon kauneus.
    Liikutus tulee katsoessa näitä ihania kuvia.
    Aikoinaan kävin Käylässä lavatansseissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käylän korpihovi on edelleenkin tunnettu myös tanssipaikkana. Tosin juuri nyt tanssit on tauolla.

      Poista