Taivaanilmiöitä ja aamusumua

Alkusyksyn pimenevissä illoissa parasta on valo; kuun, revontulien ja kynttilöiden. Syyskuun alun iltoina saimme ihailla idän-kaakon suunnalta nousevaa täysikuuta. Revontuliaktiivisuuttakin oli, tosin kirkas kuunvalo häivytti hentojen revontulivalojen voimaa.

Noustessaan kuu jäi taivaanrannan pilvikerroksen taakse, mutta kiipesi pian valaisemaan hämärtyvää iltaa.

Kuunsiltaa kameralla maalattuna. Kameraa on vähän liikautettu valotuksen aikana.

Syksyn ensimmäinen revontuliretki ei tuottanut pettymystä. Revontulten tanssi oli vähän hapuilevaa, kuin harjoittelua tulevaan. Taivaanrannan vihreä kaari sädehti ja loimuili vain hetken. Mutta oli hienoa istua rannalla ja kuunnella joutsenien ääntelyä järvellä. Kerran pari joutsenta lensi ihan läheltä ohi, joutsenia ei näkynyt, mutta siipien äänet kuuluivat.

Yhteen iltaan ja aamuun voi tiivistyä kaikki syyskesän parhaat luonnonilmiöt. Niin kävi kun vietin yönseudun mökkimaisemissa. Noin kahdeksan tunnin aikana näin auringonlaskun, revontulia, kuutamoa ja aamusumun. Täydellistä.

Tässä varma syksyn merkki mökkirannalta, auringonlasku alkaa piiloutua vastapäisen saaren taakse.

Revontuliennusteet lupailivat peräti revontulimyrskyä. Ainakaan Savon sydämessä ei myrskynnyt, mutta vähän ennen puolta yötä taivaalle piirtyi kapea revontulikaari, joka hetkeksi intoutui sähdehtimään ja liikkumaan. Nopeaa punaista revontulivaloakin vilisti vähän aikaa. Tämän illan ääniosuudesta vastasivat kuikat, joiden konsertti kuului järvenselältä.

Kuun valoa puoliltaöin mökkilaiturilta kuvattuna. Lahden pohjukasta hiipivä sumu lupaili aamuksikin nähtävää.

Aamu oli odotusten mukainen. Idän suunnalta kajasti nouseva aurinko, oli tyyntä ja lahdella sumua.

Tuttu särkkä sumun keskellä, melkein samanlaisena näin sen elokuun loppupuolen sumuaamuna.

Ruohikkotupsu näyttää leijailevan tyhjyydessä, mutta punertavan sumun takana on taivas ja sinervän sumun takana metsä.

Aurinko on noussut. Tästä alkaa aamun värivalojen näytös, jonka vaihtuvia valoja ja värejä yritin tavoittaa melomalla kajakilla pienten saarien ja ruohikkotuppaiden välissä.

Seurasin sumuaamun loppunäytöstä laiturilta.

Yht'äkkiä silmä erotti saaren yläpuolelta kohoavan kaaren. Kameran optiikka varmisti näyn, sumukaari! Sumukaari syntyy auringonvalon taittuessa ja heijastuessa vesipisaroista. Se on harvinaisempi kuin sateenkaari. Sumukaari erottui taivaalla vain vähän aikaa, sitten sumu on poissa.

Vielä yksi yllätys oli tarjolla. Istuin laiturilla ja katselin kamerasta aamun sumukuvia kun havaitsin liikettä lahden pohjukassa. Kaakkurit ovat asustaneet läheisellä lammella ja niillä on yksi poikanen. Poikasen tultua lentokykyiseksi niitä on näkynyt usein mökkilahdella uiskentelmassa. Nyt yksi noista kaakkureista lensi ihan läheltä. En ehtinyt tarkistaa kameran asetuksia vaan osoitin kameraa lentävää lintua kohti. Onnekkaasti se tarkentui aika hyvin.