Ruskakierros, Inari-Saariselkä

Tieosuus Utsjoelta Inariin kylpee ruskan väriloistossa. Varsinkin havumetsärajan yläpuolella Utsjoelta Kaamaseen tienvarsien lehtipuuruska ja maaruska loistavat keltaisena, oranssina ja punaisena. Tie kulkee läpi asumattoman seudun. Kymmeniä kilometrejä on soita, lampia ja tunturikoivikoita, mutta ei yhtään taloa, postilaatikkoa ja tienhaarojakin harvassa. 

Jäämme yöksi Myössäjärven pohjukkaan, lähelle Karhunpesäkiveä. Yö on kylmä ja aamun valjetessa sumu peittää maiseman. Kuljen kameran kanssa lahdenpohjaa kiertävää tietä ja kuvaan sumun liikkeitä. Pilvien punerruksesta voi päätellä auringon nousseen. 

Taas sumukaari. Pari viikkoa sitten katselin sumukaarta mökkijärveni laiturilta. Nyt se kohoaa Myössäjärven pohjukasta.

Olemme vältelleet ruuhkaisia matkakohteita, mutta välillä on hakeuduttava ihmisten ilmoille huoltamaan autoa ja itseäänkin. Saariselällä on huisketta, hotellien parkkipaikat ovat täynnä ja matkailuautoja pörrää kylänraitilla. Aamun sumu on jäänyt pilvipeitoksi, mutta iltapäivällä alkaa seljetä. Lähden omia polkuja kohti Iisakkipään lakea. Vaikka maastossa on paljon kulkijoita, tapaan vain kaksi vastaantulijaa matkalla laskettelurinteen parkkipaikalta Iisakkipäälle. 

Iisakkipään tunturikoivut ovat alle metrin korkuista pensaikkoa. 

Ylempänä ei ole koivujakaan, vain pelkkää avaraa maastoa. 

Samaan aikaan kun tulen Iisakkipään laelle, sinne pyrähtää myös porolauma. 

Maisemaa Iisakkipäältä Kiilopään suuntaan

Iisakkipään laella ristevät paljon käytetty, sorastettu luontopolku ja vähemmän käytetty, laskettelurinteiden suuntaan menevä polku. Ei tarvitse miettiä kummanko valitsen. 

Kukkuloiden välisessä painanteessa kasvava tunturikoivuryhmä näkyy kauas. 

Syksyn ensimmäinen pakkasaamu valkeni aurinkoisena ja kuuraisena. Kiirehdin kuvaamaan huurteisia ruskavarpuja ennen kuin aurinko ehtisi sulattamaan lehtien reunakoristeet. 

Ruskakierros jatkuu seuraavaksi Sallan Naruskalle