Koitelin kuohut

Toukokuisena arki-iltapäivänä Kiimingin Koitelinkosken parkkipaikalla on paljon autoja. Aurinkoinen, joskin kylmä sää on houkutellut ihmiset liikkeelle Koitelin keväisiä kuohuja katsomaan. Minun ensimmäisen muistoni Koitelin keväästä on lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Istuin Sahasaaren rantakivillä ja katselin kun nuoret melojat pujottelivat kosken ylle viritettyjen porttien välistä. Silloin Koitelissa järjestettiin koskimelontakilpailuja.

Ilta-aurinko värittää maisemaa kun lähdemme kulkemaan kosken rantoja kiertäville poluille.

Kiiminkijoen vedenpinta on jo alkanut laskea, mutta edelleen vettä virtaa runsaasti kaikissa jokihaaroissa.

Aurinko alkaa painua piiloon ja sen viimeiset säteet kultaavat joen kuohuja.

Koitelin koskialueella on kaikkiaan seitsemän nuotiopaikkaa. Ne ovat illan aikana kaikki käytössä.

Vähän ennen puolta yötä löydän vapaan nuotiopaikan, sytytän uudelleen kytevän hiilloksen ja jäämme hetkeksi istumaan tulille kosken pauhua kuunnellen. Naurulokki vahtii meitä viereisellä kalliolla ja on valmiina syöksymään osille jos jotain syötävää ilmestyy repusta.

Seuraavana aamuna käyn vielä kertaalleen kiertämässä kosken rannan polut ja sillat.

tietoa Kiiminkijoesta: http://www.kiiminkijoki.fi/  ja Koitelinkoskesta: https://koiteli.fi/