Kiutaköngäs sydäntalven aikaan

Nämä kuvat ovat tammikuun loppupuolelta, kun muutaman välivuoden jälkeen olin taas Oulangan luontokuvatapahtumassa. Oulankasymposiumin lauantaipäivä käytetään perinteisesti kuvausretkillä Koillismaan luonnossa ja yhtä perinteisesti minä hiihtelin umpisessa Kiutakönkään takarannalle kurkkimaan lumen peittämää maisemaa.

Aamupäivällä taivas oli pilvessä, mutta puolenpäivän aikaan pilvikerros alkoi rakoilla sen verran, että maisemaan heijasteli sinisävyjä. Tänä talvena könkään ylin putous ei ole saanut jääkantta.

Kurkottelin puiden välistä alas jokiuomaan. Liian lähelle reunaa ei kannata mennä.

Tammikuussa aurinko ei vielä yllä Oulankajoen syvään jokikanjoniin, mutta valo heijastuu kauniisti huurteisiin puihin.

Lasken pehmeässä lumessa jyrkkää rinnettä alas jokivarteen. Vettä virtaa reippaasti jokiuomassa. Tätä ei näe joka talvi.

Kiutakönkään viimeinen kynnys ennen Mataraniemen edustan suvantoa.

Jäälautaset pyörivät suvannossa.

Könkään kuohun tulipaikalla ei vähään aikaan ole ollut kävijoitä. Mutta vajassa on kuivaa puuta ja minulla sytykkeitä, joten saan tulet viriteltyä helposti.

Lunta on tällä hetkellä noin 80 sentin paksuudelta.

Sunnuntaiaamuna herättiin talven kylmimpiin lukemiin. Kiutakönkäällä oli pakkasta 30 astetta.

ps. Rukan tämän talven valofestivaalin kuvia löydät täältä