Juhannuskallio yllätti taas

Herään aamuyöllä kurkkimaan taivaalle. Pilviä on liikkellä, mutta Rukan takaa idän suunnalla näyttää olevan kirkas taivas. Hetken harkitsen kannattaako lähteä, mutta pakkaan kuitenkin repun ja ajan Maston parkkipaikalle. Kuinka ollakaan, perille päästyä taivas on täysin pilvessä. Mietin, palaisinko jatkamaan unia, mutta päätän kuitenkin lähteä kulkemaan Juhannuskallion suuntaan kun kerran tänne olen tullut. Tuleepahan aamulenkki tehtyä.

Juhannuskallion laella tuulee ja pilvet liikkuvat huimaa vauhtia. Pilven raosta näkyy välillä pieniä selkeitä aukkoja ja auringonnousun suunnalla vähän punertaakin. Jospa sittenkin selkenisi.

Kuu näkyy hyvin korkealla taivaalla ja siitä päättelen, että pilvikerroksen täytyy olla ohut ja lähellä maanpintaa. Kannattaa siis jäädä odottamaan.

Pilvipatja peittää viereisen Pyhävaaran ja Rukajärven.

Kapea punerrus on ensimmäinen havainto nousevasta auringosta.

Siellä se on, pilvien keskellä.

Yht'äkkiä pilvet siirtyvät pois auringon edestä, kuin esirippu aukeaisi.

Valo värjää Vuosselijärven yllä leijuvia pilviä.

Kuljen ympäri Juhannuskallion lakea ja ihastelen valon ja värien näytelmää.

Pyhävaarakin erottuu nyt pilvien alta.

Noin tunti on kulunut siitä kun tulin Juhannuskalliolle. Pilvet joutuvat väistymään ja antamaan tilaa auringolle.  Nyt on jo liian kirkasta kuvata auringon suuntaan.

Maaruskan alkua rinteellä, riekonmarjan lehdet ovat jo punaiset, samoin mustikanvarvut.

Olen viettänyt Juhannuskalliolla monta hienoa aamuhetkeä. Vaikka alku ei ollut lupaava niin Juhannuskallio ei pettänyt tälläkään kertaa.