Korouoma kevättalven auringossa

Vähintään kerran talvessa retkiohjelmaamme kuuluu käynti Korouomassa. Sydäntalven aikaan auringon valo ei yllä uoman pohjalle, mutta jo helmi-maaliskuun paikkeilla auringonkierto taivaalla on niin korkealla, että sen valo osuu Korouoman jääputouksiin. Silloin on oikea hetki ajella Posion Saukkovaaralle.

Kenkien pohjissa on jääpiikit ja lisätukea antavat kävelysauvat kun laskeudumme jyrkkää, kovaksi tallattua polkua alas uoman pohjalle. Aamuauringon kajo heijastuu pilvissä, mutta Ruskeavirran jääputouksiin se ei vielä ylety.

Tähän aikaan vuodesta jääputous on ehkä komeimmillaan. Aurinko ei vielä ole jaksanut sulattaa jäätä ja pakkassäässä uutta jäätä muodostuu koko ajan. Ruskeavirran jää on monisävyistä, ruskeaa humuspitoista suovesien jäätä ja kirkkaampaa sinisävyistä jäätä. Hento lumikerros ja huurre antavat lisäkoristelun luonnon muovaamalle jäätaideteokselle.

Koronjään reitillä on talviaikaan nähtävänä Suomen upeimmat jääputoukset. Mutta polkua reunustavat, huurteen peittämät kallioseinämät ovat myös näkemisen arvoisia.

Tämän Korouoman retkeni pääkohde on Mammuttiputous. Olen ihaillut sitä kaukaa polulta, noussut vähän matkaa rinnettä ylös saadakseni sen paremmin kuvaan, mutta koskaan ennen en ole päässyt kiipeämään putouksen juurelle. Nyt olen varustaunut kiipeämään kuvassa näkyvän puuvyöhykkeen luokse. Myöhemmin keväällä putouksen lähelle kiipeäminen ei olisi turvallista, koska aurinko lämmittää hankea ja sen alla olevaa jääkerrosta yläpuolelta ja jääkuoren alla virtaava vesi syövyttää jäätä alapuolelta. Nyt polku putoukselle on paksun ja kovaksi jäätyneen hangen peitossa, joten uskallan yrittää nousua putouksen juurelle.

Siinä se on edessäni, sininen jääputous Mammutti. Mammuttiputous on suosittu jääkiipeilypaikka. Kuvasta on hankala nähdä mittasuhteita, mutta jääseinämä on korkeimmillaan noin 50 metriä. Jäätikkö muodostuu Yli-Vohon vaaran rinteen purosta. Puron kirkkaasta vedestä tulee osa tulee lähteestä ja siitä johtuu jään sininen väri.

Niin kuin tavallista, jyrkässä rinteessä nousu ylöspäin oli helpompaa kuin alastulo. Joudun osittain tulemaan mäen alas istuallani, sen verran hankala on laskeutuminen.

Mammuttiputouksen kohdalla uoman pohjalla ilma on kosteaa. Vettä virtaa koko ajan kivikossa jään alla ja vesihöyry pääsee jostain kivien välistä nousemaan ylös. Huurteisia puita on Koronjään polun varrella vain Mammuttiputouksen luona.

Huurteinen naavakoriste polun varrella.

Koronjään polkua on kuljettu talven aikaan niin paljon, että lumikenkiä ei tarvita. Liukuesteet kenkiin ja sauvat ovat tarpeen, koska korkeuseroja polulla on paljon.

Pysähdyn vielä uudelleen Ruskeavirran jääputousta ihailemaan. Auringon suunta on kääntynyt niin, että putous jää varjoon, mutta valo kohdistuu sen reunalle.

Panoraamakuva Ruskeavirran jääputouksesta. (klikkaa kuva isommaksi)

Retkikaveri on jo viritellyt tulet Kanjonin laavulle. Laavulla istuessa voi katsella samanaikaisesti puiden välistä pilkottavaa Ruskeavirtaa ja nuotion loimuja.

Kuukkelit ilmestyvät paikalle heti kun retkieväät otetaan esiin repusta. Tällä kertaa kuukkeleille oli tarjota vain sämpylän muruja, mutta nekin kelpasivat.

Linkki: Luontoon-Korouoman nähtävyydet