Värikäs talvi

Vielä vähän aikaa talvipäivän valo on pehmeää ja värikästä. Mitä ylemmäs aurinko nousee, mitä pitemmäksi päivä jatkuu, sitä enemmän valo haalenee ja kirkastuu. Päivän piteneminen on toki hyvä, mutta värikkäimmästä talven valosta voimme nauttia vain silloin kun sitä on vähän ja päivänkierto lyhyt.

Tämä kuva on kokeilu. Tallensin ja siirsin sen bloggeriin png-muodossa. Ohjeen mukaan blogger ei tue png-muotoa, mutta ainakin se näkyy tässä.

Sydäntalvella, joulukuusta tammikuun loppuun, täysin selkeät päivät ovat harvinaisia. Joskus menee viikkoja ettei näe vilaustakaan auringosta. Luminen ja pilvinen maisema on kontrastiton ja tylsä. Tykkypuiden muodot eivät erotu valkoista taustaa vasten. Siksi aurinkoinen pakkaspäivä ilahduttaa ja houkuttelee kiipeämään tähystyspaikalle vaaran laelle.

Täysin selkeä taivas ei myöskään ole paras kuvien kannalta. Pienikin pilvi antaa ilmettä maisemaan. Tämän aamupäivän pilvipiristys oli koko taivaanrantaa kiertävä kapea pilvivyö, jota matalalta tuleva valo väritti.

Muitakin kameran ulkoiluttajia oli liikkeellä.

Tämä käkkyrä taitaa esiintyä kuvissani joka talvi. Lumen ja jään määrästä sen oksilla, valon suunnasta ja  väristä riippuen se on aina vähän erilainen.

Sama käkkyrä vastavalossa.

Kun lunta ei vielä ole kovin  paljon oksiin jäätyneenä, yksityiskohdat erottuvat paremmin. Seuraavan lumisateen jälkeen nuo oksat taipuvat lumen alle.

Keskitalvella keskipäivän valokin on värikästä.

Valo piirtää oksien ääriviivat näkyviin. Pilvisellä säällä tätäkään oksaa ei olisi kannattanut kuvata.