Valtavaaran talvireitti

Vuosi 2019 alkoi lumikenkäretkellä Valtavaaralle. Viime syksynä näin Valtavaaran rinteessä parimetrisiä paaluja keskellä metsää. Lähdin seuraamaan paaluja ja löysin viittoja joista selvisi, että talviretkeilijöitä varten on merkitty maastoon uusi kävely/lumikenkäreitti. Uudenvuodenpäivän jälkeisenä aamuna lähdin Valtavaaralle uutta reittiä sen aloituspisteestä Saaruan parkkipaikalta. Lumikengät otin mukaan, mutta hyvin pian totesin ne tarpeettomiksi metsäisessä maastossa. Jostain syystä lumikuurot ovat kiertäneet Rukan seudun, ja tällä hetkellä täällä on lunta vain parikymmentä senttiä.

Noin puolen kilometrin jälkeen polku haarautuu. Oikeanpuoleinen ura vie Valtavaaralle ja vasempi reitti kuljettaa Saaruan kukkuloille ja takaisin lähtöpaikkaan.  Saaruan reitti on noin pari kilometriä pitkä. Minä lähden nousemaan Valtavaaralle menevää uraa.

Ei tarvitse nousta kovin paljon kun nousevan päivän valo jo heijastuu viereisestä kalliorinteestä ja puiden latvoista. Tässä kohden on melko jyrkkää, noin kolmensadan metrin matkalla noustaan 60 metriä. Jos lumikengistä ei ole hyötyä, niin sauvoista on.

Vilkaisu taaksepäin. Rukan laskettelurinteet eivät ole kaukana.

Rinteen laella polku haarautuu taas. Vasemmalle ei ole viittaa, mutta tiedän reitin johtavan Valtavaaran lammen laavulle. Viitta ohjaa oikealle, Valtavaaran kodan suuntaan ja sinne lähden menemään. (lisäys 15.3.2019 tähän viittaan on myöhemmin lisätty laavun suuntaan osoittava nuoli)

Valtavaaran rinteissä on pieniä soita. Lumikenkäreitti kuljettaa kahden kauniin rinnesuon poikki.

Suon laidalta avautuu näkymä kohti Valtavaaran lakea. Palovartijan majakin näkyy pienenä pisteenä vaaran päällä.

Polku kiemurtelee lumisten puiden keskellä. Voi ihme tätä talvisen luonnon kauneutta!

Halkoliiterin nurkalta tullaan kodan pihalle. Tänä aamuna jäljistä päätellen liikkeellä ovat olleet vain jänikset. Latua Valtavaaralle ei vielä ole ajettu.

Ylempänä rinteessä laitan taas lumikengät jalkaan. Tuuli on kasannut avonaisille paikoin lunta niin, että jalka uppoaa polvea myöten.

Tänään auringonnousu jää pilvikerroksen taakse piiloon. Teemukillisen jälkeen lähden laskeutumaan alas kohti Valtavaaran lampea. Nyt alkaa polulla olla muitakin, enimmäkseen ulkomaalaisia puheesta päätellen.

Olin aikonut tehdä tulet lammen laavulla, mutta tällä kertaa se ei onnistu koska puuvarasto on tyhjä. Huonon lumitilanteen vuoksi ei puuhuolto ole varmaan pystynyt toimittamaan polttopuita.

Kynttiläkuuset reunustavat Valtavaaran lampea.

Polku nousee lammelta ylös tasanteelle, jossa se yhyttää alhaalta tulevan reitin. Loppumatka kuljetaan siis tuloreittiä. Halutessaan matkaa voi jatkaa kääntymällä rinteen alla Saaruan reitille. Valtavaaran reitin pituus on opastaulun mukaan 5,3 kilometriä. (ks. kartta jutun lopussa).