tiistai 24. heinäkuuta 2018

Naruskalla

Kolmen sukupolven naiset viikonloppumatkalla Sallan Naruskassa


Kukkia, jokimelontaa, vesiputous, luolat, lähdepuro, rantamaisemia, kävelyä poropoluilla, letunpaistoretki ja mahtava aamuyön aurinkonäytös joella. Siinä yhden viikonlopun elämyksiä Naruskalla. Kullajoen putouksesta ja luolista kerroinkin edellisessä postauksessa.

Matkalla Naruskalle kuvasimme tienpenkan kukkaloistoa Hanhikankaan kylän luona. Muutaman kilometrin matkalla on monenlaista kukkaa, harvinaisempina masmalo ja soikkoratamo. Koululaisemme sai hyviä täydennyksiä kesäloman kasvikuvaustehtävään.

Pulskaneilikka on Lapissa melko yleinen tienvarsikasvi.


Hanhikankaan tienvarren masmalot ovat erilaisia kuin harjumasmalot joita olen tottunut näkemään Savossa. Paikkakuntalaiselta Pirjolta sain tietää, että samanlaista pitkävartista masmaloa kasvaa rajan takana Venäjän Ala-Kurtin lentokentän laidalla. Varmaan kasvi on levinnyt siemenestä esim. autonrenkaisiin tarttuneena.  


Soikkoratamo on mielenkiintoinen löytö.  Se on kovasti eteläinen kasvi, mutta Kasviatlaksessa on Sallan kohdalla pari täppää, jotka kertovat esiintymästä. Satuimme löytämään niistä toisen. Joukkomme nuorimmainen löysi kukan ja minä kaivoin muistin sopukoista sille niemen.



Rovakaltioharjujen maasto on helppokulkuista tasaista hiekkakangasta jossa voi kulkea missä vaan. Porot kulkevat kuitenkin tiettyä reittiä, joten harjuilla risteilee poropolkuja. Hiekkaharjussa on suppia, painanteita jotka ovat muodostuneet jääkauden jälkeen soraharjuun jääneiden jäiden sulamisesta.


Yht'äkkiä säikähdän kun ihan jalkojen juuresta kuuluu parkaisu ja metsorouva pyrähtää viipottamaan pitkin varvukkoa. Koppelo haluaa johdatella minua kauemmas, joten en jää kurkkimaan montako poikasta pesässä on, vaan kuljen vähän matkaa koppelon perässä ja lähden sitten nousemaan harjun rinnettä toiseen suuntaan.


Viime syksynä jokivarresta löytyi kiinnostava rinnelähteikkö, nyt etsin karttaan merkittyä toista lähdettä ylävirran suunnasta. Kännykkään ladattu Karttaselain on hyvä apu etsinnässä. Sen GPS-paikannuksen avulla lähde löytyy helposti.


Lähdepuro tulee esiin maan alta ja virtaa sorapohjaisena sammalten reunustamana kohti Naruskajokea.


Kristallinkirkasta ja jääkylmää vettä kelpaa koukata vesipulloihin


Lähde ympäristöineen on kuin pieni paratiisi, rehevää vihreyttä tulvillaan.


Kaarlenvaltikka viihtyy joenvarsiniityllä. Se on Etelä-Suomessa harvinainen, mutta Lapissa melko yleinen.  Kun katsoo tarkemmin yksittäistä kukkaa, tulee mieleen nyrpeä naama, eli angry flowers?


Rantaheinikon sininen kaunotar on kellosinilatva


Naruskajoen Keskimmäinen-Vartto ja sen viereinen rantaniitty


Naruskajoki on noin 50 kilometriä pitkä, mutta sen melominen päästä päähän onnistuu vain runsaan veden aikaan kokeneilta koskimelojilta. Joki on kunnostettu 90-luvulla, toisin sanoen koskiin on siirretty kiviä, ja se aiheuttaa melojille haastetta.  Mutta varsinkin joen yläjuoksulla on pitkiä suvantopaikkoja, joissa on hyvä meloa sekä ylä- että alavirtaan.
melontaa Naruskajoella




Tästä nivasta selvisimme ylös reippaalla melonnalla. Kuvassa virtaus ei näytä suurelta, mutta tosissaan sai meloa vastavirtaan.


Meloessa on mukava katsella joen pohjan kultaista hiekkaa, pyörteitä ja painanteita.








Muutama vesilintupoikuekin nähtiin


Olipa siellä vähän isompiakin vesilintuja


Saukkojärvi on vajaa kolme kilometriä pitkä ja reilu puoli kilometriä leveä järvi ihan rajavyöhykkeen tuntumassa. Järven pohjoispäässä on veneranta ja Sallan yhteismetsän ylläpitämä tulipaikka.


Saukkojärven matalaa hiekkarantaa.





Saukkojärven retkipäivänä ei metsäpalovaroitusta ollut vielä annettu Lappiin, joten teimme letun- ja makkaranpaistotulet grillikatokseen.




Kahden aikaan aamuyöstä auringon valo ei vielä yllä jokiuomaan, mutta pohjoisen taivas punertaa joen takana. Hentoa usvaa leijuu joen yllä. Lämpötila on pudonnut päivän hellelukemista alle kymmeneen asteeseen. On mukava kulkea joen rannalla kun ei ole paarmoja eikä itikoita.


Puoli tuntia myöhemmin aurinko tulee esiin ja sen lämpö saa joen usvapilvet liikkumaan.auringonnousu Naruskajoella


On kultaisen valon hetki ja hieno loppunäytös Naruskan vierailulle.
auringonnousu Naruskajoella








auringonnousu Naruskajoella


24 kommenttia:

  1. Jotenkin sadunomainen tuo lähde ympäristöineen. Hieno retki teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon oli näkemistä ja kokemista yhden viikonlopun aikana.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Naruskajoki on minulle hyvin merkityksellinen. Muistoihin sen rannoilta mahtuu iloja ja suruja.

      Poista
  3. Tosi kauniita paikkoja ja ihanat etenkin noi viimeiset kuvat. Pohjoisessa tienpientareiden kukkaloisto on aivan omaa luokkaansa. (Eteläisessä Suomessa surullisen monet tienvarret ovat lupiinin tai kurtturuusun valtaamia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Lupiinin sijasta saattaa löytää vaikkapa maariankämmekkä- tai kullerokasvuston.

      Poista
  4. Kiitos taas uusista kukista, joita en ole koskaan luonnossa tavannut! Masmalo! Soikkoratamo! Kaarlenvaltikka! On meillä kauneutta sille, joka näkee.
    Olen viehättynyt tavastasi kuvailla hetkiä kuvauspaikoissa. Osuvilla sanoilla voi täydentää sitä parasta, mikä ei kuvasta välity.
    - kultaisen valon hetki - nyrpeä angry flower - parkuva metsorouva - pieni paratiisi - kristallinkirkas lähdevesipuro....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellinoora. Olen mielestäni kömpelö kertoja, siksi kommenttisi lämmitti.

      Poista
  5. Kiitos pohjoisen upeista kuvista, ihania tunnelmia ja niin kaunista luontoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen luonto on monimuotoinen. Naruska on niitä karunkauniita paikkoja.

      Poista
  6. Upeat maisemat ja tunnelmat! Ihan uusia kukkatuttavuuksia minulle myös

    VastaaPoista
  7. Ihanaa pohjoisen eksotiikkaa.
    Siellä on kasveja jotka ei viihdy täällä etelässä.

    Upeita kuvia!
    Lämpimiä heinäkuun päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erilaisuus on aina kiinnostavaa, niin maisemissa kuin kasveissakin.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Itä-Lapin seutu jää usein Saariselän tai Länsi-Lapin komeiden tunturimaisemien varjoon, mutta on se omalla tavallaan upea.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Onneksi sattui hyvä sää kun harvoin onnistumme järjestämään yhteisiä retkiä.

      Poista
  10. Keski-Suomesta oli loppua kasvit, kun niitä 80 piti kerätä. Kyllä olisi olleet tervetulleita kaikki nuo, joista en ole ikinä kuullutkaan : ) Angry flower on kyllä osuva nimi tuolle nyrpistelijälle.
    Tyttö älysi vuokrata kanootit miehensä kanssa ja kävivät melomassa Viitasaarella. Täytyypä itsekin kokeilla ensi kesänä.
    Ihana reissu teillä kolmen sukupolven naisilla on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melonta Suomen järvillä ja joilla on minun mielestäni parasta kesäretkeilyä. Voi kuljettaa helposti tavaraa mukana ja järvellä käy vilvoittava ilmavirta, joten helteelläkään vesillä ei ole liian kuuma.

      Poista