Luontoharrastajan kuvauskurssi Kuusamossa

Osallistuin heinäkuun ensimmäisellä viikolla Kuusamo-opiston järjestämälle Luontoharrastajan valokuvauskurssille. Opisto tarjoaa monenlaisia kursseja valokuvauksesta kiinnostuneille, sekä lyhytkursseja, että koko lukuvuoden kestäviä kursseja. Viiden päivän aikana saimme tutustua Kuusamon monipuolisiin mahdollisuuksiin luontokuvaajalle. Kurssin ohjaajana oli tunnettu ammattiluontokuvaaja Jarmo Manninen.

Kurssiohjelma oli tiivis. Siinä ei noudatettu kahdeksasta neljään-työaikamallia, vaan se oli kuin suoraan luontokuvaajan oppaasta, eli luontoon lähdetään silloin kun on hyvä valo ja sopiva sää. Niinpä muutaman tunnin teoriaosuuden jälkeen suuntasimme roadtripille Oulangan kansallispuistoon. Kuvausretki alkoi illalla klo 19 aikaan ja päättyi seuraavana aamuna kello 6. Retken aikana käytiin Kiutakönkään maastossa kämmeköitä kuvaamassa kahdessakin paikassa, Oulankajoen varressa etsimässä pulskaneilikkaa (joka ei vielä kukkinut) ja nuotiotulilla, Kitkajoen Pähkänäkalliolla aamuauringon valon aikaan ja lopuksi Juuman Myllykoskella.

kirkiruoho kesäillan valossa

Kiutakönkään alapuolen suvanto

tummaneidonvaippa kukkii

Aamuaurinko oli noussut jo metsänrajan yläpuolelle kun tulimme Pähkänäkalliolle.

"peruskuva" Pähkänältä

Syvässä jokiuomassa on yön jäljiltä viileämpää kuin ylempänä kanjonin laidalla. Sumua alkaa kehittyä kun aurinko alkaa lämmittää ilmaa joen yllä.

Usvaa joella Ylikodan suvannossa

Ylikodan suvanto

Muutaman tunnin unien jälkeen joukkueemme oli jo matkalla Riisitunturille. Puolipilvisessä säässä kävelimme Riisin rääpäsyn ja istuimme Riisitunturin tulipaikalle evästelemään.

Seuraavana aamuna, kunnon yöunien jälkeen, olimme taas virkeinä lähdössä uusiin seikkailuihin. Päivän kohteena oli Valtavaara.

Vuosselijärvi

Kitkajärvi

suo Valtavaaralla

Valtavaaranlampi

Nokipannukahvia ja teetä Valtavaaranlammen laavulla

Vielä samana iltana ajoimme Kuntivaaraan karhuja tapaamaan. Siitä kerron eri jutussa myöhemmin.

Yllättäen olimme jo torstaissa ja matkalla viimeiseen retkikohteeseemme Hossaan. Siellä kuljimme Julma-Ölkyn lyhyemmän polun eli Ölökyn ylityksen. Reippaimmat joukkueestamme tekivät sen lisäksi noin kahdeksan kilometrin koukkauksen Värikalliolle. Päivä ei ollut kuvauksen kannalta paras mahdollinen, oli pilvistä ja väliin sataa tihuutti. Päätin, että Ölkylle on tultava uudelleen vaikkapa syksyn ruskavärien aikaan.

Ölökyn ylityksen vaikuttavin paikka ei mielestäni ole riippusilta, vaan laskeutuminen rotkon reunalta riippusillalle. Sillalle kuljetaan aluksi metalliportaita, joiden ritilöiden välistä näkee alas. Jos on korkeanpaikan kammoa, niin kannattaa pitää katse ylempänä. Portaat päättyvät pystysuoran seinämän yläpuolelle, joka laskeudutaan kierreportaita pitkin. Sen jälkeen alka kiviporraspolku, jossa askelmat on upotettu kivirakkaan.

askelmat kivirakassa 

metalliportaikko päättyy kierreportaisiin

riippusilta, jonka takaa näkyy nousu rakkaa pitkin portaille

Perjantaina katselimme viikon kuvasatoa. Paljon kuvia Kuusamosta lähti yhdentoista osallistujan mukana eri puolille Suomea. Vaikka monet kuvauspaikat olivat minulle tuttuja ennestään, niin aina kursseilla oppii jotain uutta ja saa uusia ideoita. Ja mikä parasta, nyt saattoi vain mennä joukon mukana kun tavallisesti järjestää itse kuvausretkensä.