Kesäyössä Sorsavedellä

Odotin kovasti tyyntä ja selkeää melontasäätä yön yli melontaretkeäni varten. Viime aikoina on ollut kovin tuulista, joten kauan piti odottaa ennen kuin pääsin matkaan. Alun perin aioin mennä mökkijärven kalliosaareen, mutta suunnitelmaan tuli muutos.  Melottuani muutaman kilometrin päähän, kapeasta lahdesta ison selän äärelle, vyöryi aallot vastaan pitkin viisikilometristä järvenselkää. Suunta vaihtuikin kohti Kilpikoskea josta pujahdin Sorsavedelle. Siellä voisi vältellä tuulta saarten suojaisissa sokkeloissa.

Pieni sadekuuro yllätti matkalla, mutta iltaa kohti tuuli tyyntyy ja sää selkenee. Pystytän teltan pieneen saareen. Sorsavedellä on satoja saaria, joten leiripaikoissa on valinnanvaraa.  Ongelmana on kuitenkin löytää pitkälle kajakille sopiva rantautumispaikka, koska rannat ovat kivisiä.

Leirisaareni ympärillä on useita pieniä kalliosaaria.

Auringon alkaessa painua alemmas lähden iltamelonnalle saaria kiertämään.

Kallion värikäs rahkasammalmatto näkyy kauas järvelle. Jostain kallion koloista tihkuu kosteutta, joten rahkasammal viihtyy vaikka kasvupaikka näyttää kuivalta.

Vasta kotona kuvia katsellessa löytyi tämä hahmo sammalkalliokuvista.

Kun aurinko alkaa painua lähelle metsänrajaa, valo muuttuu aina vain värikkäämmäksi.

Eteläisen taivaan pilvet vielä korostavat valon väriä.

Kuikka-saaren rannassa on iso sokeritoppaa muistuttava kivi.

On erikoista meloa suurella järvellä näkemättä ketään missään. Meloin vuorokauden aikana noin 30 kilometriä ja näin koko aikana vain kaksi venettä.

Auringonlaskun aika.

Palaan leirisaareen mutta en malta vielä mennä nukkumaan. Nautin kesäyön valosta ja hiljaisuudesta.

Ehdin nukkua kolmisen tuntia, kun on herättävä katsomaan aamuaurinkoa. Aamuyö on yhtä selkeä ja tyyni kuin iltakin, pilvetkin ovat kaikonneet....

....paitsi etelän taivaanrannalta jossa on kapea pilvivyöhyke

Auringon tultua esiin alkaa lahdelle hiipiä hentoa usvaa.

Jään seuraamaan sumun liikkeitä. Pohjoisesta lähenee hitaasti sumupilvi.

Myös etelän puolelta sumu näyttää liikkuvan lähemmäs.

Pian sumu saavuttaa idän taivaan ja alkaa peittää aurinkoa.

Seuraa muutaman minuutin taikahetki kun valo vielä värittää sumua.

Sitten pilvistyy täysin. Pujahdan telttaan jatkamaan unia. Jossain vaiheessa havahdun sen verran, että huomaan olevan taas valoisaa, mutta en jaksa nousta katsomaan. Kun parin tunnin päästä herään, pilvet ovat kaikonneet.

Puran leirin ja lähden paluumatkalle, mutta en suoraan, vaan rantoja kierrellen. Käyn katsomassa tuttuja leiripaikkoja, kuten tätä Iso-Hakosen rannalla olevaa suurta siirtolohkaretta, joka on nojallaan pienemmän kiven varassa.

Yhden vuorokauden aikana ehdin nähdä ja kokea paljon; tuulta, sadetta, aurinkoa, sumua, heijastuksia, hiljaisuutta, kuikan huutoa ja kesäyön ihmeellistä valoa. Sorsavesi antoi taas kerran luontoelämyksiä.