Auringonlasku koskella

Olen koko vuodenvaihteen odottanut hetkeä, jolloin koskella olisi auringonvaloa, pakkasusvaa ja rantapuissa huurretta. Monesti on käynyt niin, että kun Rukalla on ollut selkeää, niin koskelle päästyä pilvet ovat peittäneet taivaan. Kova tuuli on myös tiputtanut rantapuiden huurteet moneen otteeseen. Loppiaisen aikaan onnistuin lopulta pääsemään koskelle hyvään aikaan. Viime hetkellä, sillä taivaanrannalta vyöryi jo pilvikerros enteillen tulevaa lumisadetta.

En laittanut jalkaan edes lumikenkiä. Kosken rannalla on niin vähän lunta, että niitä ei tarvita.

Pakkasta on "vain" 20 astetta, mutta tuuli saa ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä. Tuuli alkaa myös varistella rantapuiden huurteita. Kiirehdin askeleita ehtiäkseni kosken niskalle ennen kuin aurinko menee piiloon ja tuuli ravistaa huurteet alas.

Koskelta kuuluu iloinen sirkutus. Koskikaroja ei hyytävä sää haittaa. Siinä ne sukeltelevat ja etsivät syötävää virrasta.

Aurinko on juuri siirtymässä salmen takana olevan saaren taakse.

Hento auringonpilari näkyy vähän aikaa taivaalla.

Rannan matalan pensaikon varvuilla huurteet pysyvät pisimpään. Katoavaa kauneutta, jota ei enää seuraavana päivänä ollut.

Metsän läpi siroava valojuova virrassa.

Kosken vakioasukas maisemassaan.

Sinne se painuu.