Syyspäiväntasauksen ilotulitus

"Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle"
Näin synkästi kuuluu syyspäivän tasauksen määritelmä. Siitä saa vaikutelman, että aurinko jättäisi meidät kokonaan ja alkaisi paistaa vain eteläiselle pallonpuoliskolle. No, ei asia nyt ihan niin huonosti ole, vaikka syyspäiväntasaus onkin muistutus että kohti kaamosta mennään ja vauhdilla.

Syyspäiväntasaus oli tiistaina 23.9. Pohjois-Suomi juhlisti tapahtumaa näyttävillä taivaan ilotulituksilla. Revontulia näkyi pohjoisen taivaalla maanantain-tiistain välisenä yönä ja tiistain-keskiviikon välisenä yönä. Ensimmäisen revontulinäytelmän näin Kuusamossa, Ala-Kitkan ja Räväjärven rannoilla ja seuraavan yön revontulet Inarin Ukonjärvellä, sääsyistä lyhyeksi jääneellä Lapin matkalla. (siitä myöhemmässä postauksessa)

Ala-Kitka 22.9. klo 23

Ala-Kitka, taustalla vielä iltaruskon kajoa

Ala-Kitkan Sompsanperä

Käylä, Räväjärvi 23.9. klo 00:10

Räväjärvi

Oli aikamoinen tuuri ehtiä näkemään revontulet Inarissa juuri ennen lumisadepilvien vyörymistä etelästä päin. Inarin Ukonjärven rannalla oli jo klo 21 jälkeen hentoja revontulijuovia. Oli vielä niin valoisaa, että revontulet eivät hyvin erottuneet.

Lentokoneen kulkukin tallentui revontulia valottaessa kuvaan. Näkyy viivana sinisellä taivaalla.

Illan hämärtyessä alkoivat revontulet näkyä selvemmin ja yht´äkkiä niitä oli joka puolella.

Itätuuli oli varsin voimakas, joten rannan pensaat vipattivat ja jäivät epäteräviksi kuvissa.

Välillä tulet laimenivat ja erottuivat vain hentoina vihreinä laikkuina taivaalla, mutta pian ne taas, kuin uutta puhtia saaneena, lähtivät laukkaamaan pitkin taivasta.

Yhdentoista aikaan illalla läpi taivaan kulkivat teräväpiirteiset vihreät nauhat, mutta koronaa niistä ei muodostunut.

Tähän leimuun oli hyvä lopettaa. Kävin ulkona vielä yhden aikaan yöllä ja silloinkin taivaalla oli revontulia, joskaan ei niin komeita kun aiemmin näkemäni. Kuulin myöhemmin, että revontuliyö oli jatkunut aamuun saakka.