Pikakierros Sorsavedellä

Olen kulkenut vuosien ajan,...tai paremminkin vuosikymmenien ajan, joka kesä Sorsavedellä kajakin ja teltan kanssa. Monet kalliot ja poukamat ovat tulleet tutuiksi. Mutta koskaan en ole ollut Sorsavedellä sydäntalven aikaan. Sorsavesi on kesälläkin vaikeasti saavutettavissa, mutta vielä enemmän se on sitä talvella.

Leppävirtaa-blogin Anssi on käynyt parinkiin otteeseen Sorsavedellä nyt kun jää on vahvistunut ja lumen vähyydestä johtuen pääsee jäällä hyvin liikkumaan. Olosuhteet siis ovat hyvät juuri nyt.

Pari vuotta sitten poikani lupasi käyttää minua Sorsaveden kierroksella talviaikaan. Tässä tapauksessa kierros tarkoittaa moottorikelkalla liikkumista. Moottoroitu kulkeminen on minulle aika lailla vierasta. Olin ollut kelkan kyydissä yhden kerran ennen tätä reissua.  Viime talvena jäät olivat niin huonoja, että suosiolla jätimme retken tuleviin talviin. Mutta nyt oli oikea hetki. Kauniina, aurinkoisena pakkaspäivänä suuntasimme Laajalahden laavulle.

Alla on useita vaatekertoja ja päällimmäiseksi  puen pilkkihaalarin. Rukkasen sisällä on fleecehanskat ja jalassa kolmen sukkakerroksen päällä lämpösaappaat. Ongelma syntyy silmälaseista. Ne eivät tahdo mahtua ajolasien alle, ja sitten kun lopulta olen saanut ne viriteltyä silmälasien päälle, on hengitysilma huurruttanut ajolasit. Näkyvyyttä ei ole yhtään. On otettava silmälasit pois.

Lähdemme liikkeelle. On outoa kun tutut maisemat, joita olen tottunut katselemaan kajakin kulun vauhtiin vilistävät silmissä kuin pikakelauksena.

Tulemme Havukkavuoren juurelle. Ohut lumikerros kuorruttaa kallion pintaa ja korostaa kivilohkareiden muotoja.

Havukkavuori

Haluan myös kallion päälle näkymiä katsomaan. Reppu selkään ja takakautta koukaten kohti vuoren lakea. Huomaan, että vaatetukseni on sopiva kelkan kyydissä istumiseen, mutta kalliokiipeilyyn se on liian paksu. Taas on silmälasit huurteessa kun pääsen kallion laelle.

ylhäältä alas varjoisalle lahdelle

Alas tultuani menen lähelle jyrkännettä, että saisin kuvattua kalliopintaa suoraan alhaalta ylöspäin. Yht' äkkiä säikähdän, kun tuntuu että jää alkaa painua jalkojeni alla. Suuri, lähes etelään suuntautuva kivimassa varastoi lämpöä. Kestää kauan ennen kuin vesi jäätyy ihan kallion juurella. Jää on siinä paljon ohuempaa kuin muualla.

pieni ihminen - suuri vuori

Matka jatkuu vuorijonon itäpuolelle, varjoisaan lahteen jota reunustavan jyrkänteen riippuvat rahkasammalkasvustot muistan kesän melontaretkiltä. Rahkasammal viihtyy vain siellä missä on kosteutta. Kosteutta on ollut riittämiin nyt talvellakin. Jyrkänteen seinämälle on muodostunut komeat jääurut.

jääurut

Seuraavaan kohteeseen ajamme yli Kohoselän, Hakoselän ja Kaijanselän. Kovasselän länsilaidalta pujahdamme pienten saarien lomasta Tervassalon rannoille. Matkalla vaihtuu maakunta, tulemme Pohjois-Savosta Etelä-Savoon, Leppävirralta Pieksämäelle.

Tervassalon siirtolohkare

Niittysalo on Sorsaveden runsaslukuisista saarista suurin, 160 ha. Sen pohjoispäässä on mielenkiintoinen siirtolohkareryhmittymä, Karhukivet. Kaksi pienen omakotitalon kokoista järkälettä on vieretysten tiheän männikön keskellä ihan lähellä rantaa.

väriä talveen, Karhukivet

valoisa luola

alhaalta ylös luolassa

takaovi

sisäänkäynti luolaan

Viiston kalliopaaden suojassa on ikiaikainen tulipaikka.

Karhukivet

toinen luola

taikurinhattu

Karhukivet järveltä päin

Paluumatkan nähtävyyksiä on tämä siirtolohkare keskellä järveä lähellä Murhisaarta.

Murhisaaren lohkare

Murhisaaren lohkare ja kulkuvälineemme kuljettajineen.

Käymme vielä katsomassa kalasääsken pesää käkkyrämännyn latvassa pienessä saaressa ja palaamme sitten Kiviniemen rantoja seuraten takaisin Laajalahteen.