tiistai 10. syyskuuta 2013

Kajakin kapean vesille työnsin...

Sitä mukaa kun muuttolaatikot tyhjenevät ja tavarat alkavat asettua paikoilleen uudessa asunnossa, alkaa tehdä mieli vesille uittamaan kajakkia. Olen saanut kajakille sijoituspaikan melontaseuran vajalta. Lähempääkin pääsisi vesille, mutta täällä kaupunkioloissa en uskalla jättää kajakkia rannalle, vaikka soutuveneitä ja intiaanikanoottikin näyttää lähirannassa olevan. Vähän hankalampaa on vesille pääsy on kuin ennen Haukiveden rannalla asuessa.  Tähän on nyt totuteltava.


Syyskuun alun kaunis ja aurinkoinen päivä on juuri sopiva lähteä tutustumaan lähivesiin. Taktiikkana on vähän kerrassaan leventää reviiriä, tutustua maisemaan ja painaa mieleen maamerkkejä. Eksymisen vaaraa ei ole. Järvi saarineen ja selkineen avautuu kohti itää, lännen puolella, selän takana on kaupunki. Kartan ja muut suunnistusavut otan mukaan vasta kun lähden pitemmälle.



Teen pari lenkkiä kaupungin puolen lahdukoihin. Huomaan, että rantarakentaminen on lähtenyt lapasesta viime vuosina. Siinä missä vuosituhannen vaihteessa jätettiin suojapuustoa rannan ja asutuksen väliin, niin nyt isot omakotitalot ovat melkein kiinni rantaviivassa ja puut on kaadettu kokonaan.  Erinäköisten ja –kokoisten talojen ryhmittymä näyttää sekavalta järveltä katsoen.  Eipä enää puita mahtuisikaan talojen väliin, kun niiden etäisyys toisistaan on vain muutamia metrejä. Tiivistä on kaupunkiasuminen.


Herkeää ahdistamasta kun käännän kajakin keulan kohti pikku saaria ja niiden takaa avautuvaa suurta järvenselkää. Puikkelehdin saarien lomassa ja kiertelen kapeikoissa. Välillä käyn isolla selällä aaltojen keinuteltavana.  Mieliala  kohoaa. Kyllä täältäkin melontavesiä löytyy.


Pari päivää myöhemmin käyn aamuvarhaisella melomassa kierroksen auringonnousun aikaan. Istun kajakkiin parahiksi kun idän taivas leimuaa sinistä ja punaista. Sävyt heijastelevat myös rantaveteen.








Melon saarien välistä avonaiselle selälle juuri kun aurinko tulee esiin taivaanrannan takaa.  Aamuauringon punahehku leikkii aalloilla.



Rantaudun pieneen saareen, jossa on laavu. Tyytyväisenä panen merkille siistin ympäristön ja puuvajan sahan ja kirveen.  Tänne sopii tulla rantakalliolle istumaan  ja tulia tekemään.







14 kommenttia:

  1. Kaunista kuvattavaa löysit Kallaveden rannoiltakin.
    Upean näköistä tuo auringon leikki aalloilla.

    VastaaPoista
  2. Ihanan aamun olet saanut kokea! Jännittävää varmaan tutustua uuteen ympäristöön ja etsiä niitä parhaita retkeily- ja kuvauspaikkoja.

    VastaaPoista
  3. Kotiutuminen on jo siis hyvässä vauhdissa!
    Tällä Saimaan rannalla ihmettelen myös tuota tiivistä rantarakentamista. Onko se nyt sitä onnea jos yhdestä ikunasta näet järvelle ja muista ikkunoista naapureitten seinät.
    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  4. Kyllä se niin on, että sinä jos kuka löydät ne upeimmat ja jännittävimmät melonta ja retkeilypaikat. Loistavaa kuvaamista jälleen ja onnea uuteen ympäristöön.

    VastaaPoista
  5. Ensimmäiseen kommenttiin viitaten, olet siis Kallaveden maisemissa, ihanaa, siellä jo missä on kauniita seutuja, kyllä vielä muistan kun olen siellä syntynyt ja lähdin -91 maailmalle ♥
    Upeita kuvia!
    On varmaan suuri nautinto meloskella ja kun on aikainen aamu, vielä niin rauhaisaa, ihanaa!

    VastaaPoista
  6. Sinulla on ihana liikkuva intohimo, ja kun siihen lisätään taito kuvata, on koko paketti mahtava harrastus.
    Kauniita kohteita löydät näköjään mistä vaan ja upeasti ne kuvaat.

    VastaaPoista
  7. Erilainen perspektiivi ja näkökulma tulee asioihin kun kajakilla meloo menemään. Niin, mikä se onkaan mikä ajaa ihmiset "laajentumaan" ja laajentamaan reviiriä, kun tila kaupungista loppuu, reviirit laajenevat ja melko ahtaaksi on näytty rakentavan, sekin on niin kummallista. Omakotitalo mutta pari metriä vain toiseen matkaan..

    VastaaPoista
  8. Hienoja kuvia taas. Jokohan mäkin kohta uskaltautuisin vesille? Pidän vedestä lähinnä juotuna ja suihkussa..

    VastaaPoista
  9. Kiitän kommenteistanne. Kun maisemia katsoo vedenpinnan tasolta, niin se avaa ihan uudenlaisia näköaloja.

    Marika, vesille uskaltautumisessa on se vaara, että jää koukkuun saman tapaan kuin vaelluksessa ;)

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä tuosta rantarakentamisesta ei hyvältä näytä. Näin se yksilön (lue isoraha) etu menee yhteisön edelle. Ei se muutos ole aina pahasta ja sait uusia kuvauskohteita. Näkemäni perustella hienot on kuvat ja maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaahan se aikansa löytää taas uusia kohteita. Mutta eipähän tule aika pitkäksi ;)

      Poista