Lähden tämän talven viimeiselle tykkyretkelleni Pyhävaaran rinteille. Rinteen juurella muistuttelen itseäni rauhallisesta etenemisestä. Hidastus on tarpeellista, koska pari viikkoa jatkunut yskä ei ota loppuakseen. Sää on aurinkoinen, mutta kylmä. Pohjoisesta puhaltaa. Vaaran etelärinteelle ei tuuli kuitenkaan pääse ja aurinko lämmittää selkää kun hiihtelen Hokeilla ylöspäin. Valo on lisääntynyt huomattavasti parin viime viikon aikana. Sen värikin on muuttunut helmikuisesta pehmeästä, punertavaan ja keltaiseen vivahtavasta valkoiseksi.
Tulen ylös tykkyjen valtakuntaan. Kelot ja havupuut ovat vielä paksun lumikuorman peitossa, mutta koivujen ohuilta oksilta on jää sulanut. Urpiaiset ovat sen huomanneet ja käyneet käsiksi ruokapöytään. Koivujen juurella, hangen pinnalla on urpuja ja paljon pieniä jalanjälkiä. Isompiakin jälkiä on piirtynyt hangelle kun riekko on jättänyt helminauhamaisen kulku-uran lumelle.
Tuuli on pyöritellyt lunta vaaran laella. Paikoin on yli metrin korkuisia teräväharjaisia aaltoja. Joidenkin tykkypuiden ympärillä ei lumi ole pysynyt, vaan se on kinostunut noin metrin päähän puusta jättäen puun juurelle suojaisan syvänteen. Se on vähän kuin riekon kieppi, sopiva paikka evästelyyn. Asettaudun puun juurelle ja kaivan repusta teetä ja voileipää. Mukava siinä on istua, auringossa ja tuulensuojassa.
Vaaralta alastulo on vauhdikas. Kovan lumikenkä/kelkkauran päällä on kymmenisen senttiä pehmeää pakkaslunta, joten uskallan laskea jyrkkää reittiä alas. Kerran lumikenkäsuksi tarttuu juurakkoon, epäonnistun tasapainon hallinnassa ja kaadun. Onneksi tömähdän tallatun uran viereen että saan tukea kun ponnistelen ylös hangesta. Olen joskus kaatunut pehmeään, pohjaan asti upottavaan lumeen ja sieltä on tosi vaikea nousta.
Tässä ne ovat, tämän talven viimeiset tykyt minun osaltani:
 |
| jää on sulanut koivun oksilta urpiaisten iloksi |
 |
| Pyhäjärvi |
 |
| "...tunturikoivu, selkänsä viimalle kääntää auringon puolelta silmuja täynnä, kuolosta kevättä kasvattaa, vaikka on painona juurien yllä, rakkaa, jäätä ja lunta..." |
 |
| Taukopaikka tuulensuojassa, auringon lämmittäessä |
 |
| Tuisku on muovannut lumesta laineita |
Hieno kuvakertomus jälleen. Lumen ihmemaa saa kohta antaa periksi kevään tulolle.
VastaaPoistaSitkeää flunssaa ja yskää on liikkeellä, toivottavasti selätät yskän pian!
Vaikka kevät onkin tervetullut, niin hieman kaihoten katselee näitä talvisia kuviasi. Olet luonut meille mielikuvaa talven ihmemaasta ja onnistunut siinä erinomaisesti. Kiitos seita
VastaaPoistaMahtavia tykkylumisia puita. Muutamasta puusta tuli mieleeni, että ne ovat kuin paksua kermavaahtoa olisi pursotettu niiden oksille ja päälle. :D
VastaaPoistaEn muista että olisin koskaan nähnyt tällaista tykkylunta.
VastaaPoistaOn mahtavia kuvia, kiva että näen tämän kuvissasasi.
Meillä on lunta, vaan ei sitä oksilla ole eikä koskaan tuota määrää.
No niin on vain sattunut komea ilmakin tykkypuuretkelle!
VastaaPoistaTykkyset puut ovat aina yhtä kauniita, katsoi niitä sitten luonnossa tai valokuvissa. Vielä kertaalleen olisi itsellä tarkoitus tykkyretkellä käydä, mutta sepä onkin sitten sääherran armoilla, onnistunko reissussani.
VastaaPoistaPaksua puhtoista tykkyilyä. Siellä passaa hiihdellä, seurana luonnon rauha ja hilaisuus.
VastaaPoistaHyvä on näin lämpimästä nähdä kuviesi tuomaa kauneutta.
Kiitos mietteistänne. Valostako ja päivän pitenemisestäkö johtunee että pakkasesta ja tuiskusta huolimatta ajatus kääntyy kevääseen. Jos jäät lähtevät normaaliaikaan, on enää kuusi viikkoa melontakauden alkuun.
VastaaPoistaHienot kuvat!
VastaaPoistaNämä sinun lumen ja valon valloittamat kuvasi ovat niin upeita. Ensi vuonna täytyy ihan tosissaan pyrkiä pohjoiseen kuvaamaan talvista luontoa.
VastaaPoista