Jätin auton parkkiin Juhannuskallion juurelle. Tarkoitus oli kiivetä yläpuolella olevan kallion laelle. Helpommallakin tavalla sinne pääsee Vuosselin tien varresta kääntyvältä Juhannuskalliontieltä. Mutta nyt en halunnut mennä helposti, vaan tykkypuiden välistä jyrkkää rinnettä liukulumikengillä puikkelehtien. Sää oli aika erikoinen. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta sumupilvi oli asettunut Rukan ja Pyhävaaran väliin matalalle, liki puiden latvojen tasolle. Sumupilvi taittoi valoa niin että tykkypuut värjäytyivät kellertäviksi.
Ensimmäiset parisataa metriä seuraan hiihtolatua. Ladulta erkanee oikealle kapea ura, jossa on muutaman sentin lumikerros päällä. Arvelen että se on lumikenkien jälki ja lähden seuraamaan sitä. Nousu on todella jyrkkä. Nyt ei liukulumikengän nousukarvakaan jaksa pitää, vaan jyrkimmät kohdat on noustava sivuttain, vain muutaman kymmenen sentin matka kerrallaan edeten. Vilkaisen taakseni ja huomaan pilvikerroksen olevan jo alapuolellani. Hikisenä purrerran viimeiset kymmenet metrit ja olen avonaisella, tasaisemmalla paikalla. Nyt voi pysähtyä katselemaan maisemia ja hiihdellä vielä viimeinen loiva nousu ylös korkeimmalle kohdalle. Juhannuskallion laella paistaa, mutta sumu alkaa levitä joka puolelta peittäen näkyvyyden alas.
Ihmeekseni näen taas sumukaaren. Se ei ole niin selväpiirteinen kun eilen Kaunispäällä näkemäni, mutta erottuu kuitenkin taivasta vasten ja saan sen melkein sopimaan pokkarikameran kuvaankin.
Auringon painuessa alemmas ja sumupilven levittäytyessä lähemmäs alkaa tulla kylmä, joten lähden paluumatkalle. Laskeva aurinko vilauttaa viimeiset säteensä rinteeseen.
 |
| Tuonne ylös pitäisi mennä |
 |
| Tykkypuiden alla jyrkässä rinteessä |
 |
| sumupilven yläpuolella |
 |
| Pilvi on peittänyt Valtavaaran laen.... |
 |
| ...mutta Pyhävaaran laki näkyy vielä |
 |
| Jo toinen näkemäni sumukaari |
 |
| matalalta tuleva valo värjää tykyt ja sumu leviää puiden ylle |
 |
| ja nyt takaisin alas |
Taitavat jäänveistäjät eri puolilta maailmaa ahkeroivat jään kimpussa
Rukalla 4.-6.2.
Laitoin
tänne kuvia heidän aikaansaannoksistaan.
Olet aivan uskomaton. Paitsi upeita ja vielä upeampia kuvia, luot mielikuvia huimista seikkailuista. No ehkä ne ovat sinulle normaalia retkeilyä, mutta kadehtien ihailen jokatapauksessa. Kiitos näistä retkistäsi.
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä Tiitsan kanssa.
VastaaPoistaPostaat tänne kertakaikkiaan upeita upeuksia; kuvia ja retkeilyjä..
Huikeita otoksia jälleen. Nämä kuvat toivat pienen lääkkeen pohjosen ikävään. Kiitän.
VastaaPoistaTiukka on ollut nousu tuonne ylös, sinähän taidat tykätä rehkimisestä...=) Miten maisema voikin olla noin kaunis, tuo lumimäärä ja sinun ottamasi kuvat, upeaa.
VastaaPoistaHuikea nousu korkealle, mutta upeat talvikuvat siitä palkkana. Olet todellinen reissunainen, aina seikkailemassa.
VastaaPoistaIhan kuntoilumielessä minä siellä kiipeilin. Tuollaiset lyhyet pyrähdykset sopivat paremmin polvi- ja selkävikaiselle kuin joku pitkäkestoisempi liikunta. Mukana oli vain pokkari, ja se vähän harmitti, kun hienot valot ja värit yllättivät.
VastaaPoistaHienosti on osunut aurinkoinen päivä reissullesi, (mutta kylmyyttähän tuonne mahtuu.)
VastaaPoistaKuin satumaailmaa usvine ja tykkyineen. Kaunista katsottavaa.
Yritin käyttää aurinkoiset päivät tarkkaan. Sen verran nuukasti niitä on tarjoiltu.
PoistaJoopajoo - mitäpä sitä helposti.
VastaaPoistaSiitä vain suoraan kohti taivasta.
Luin mielenkiinnolla tekstiäsi ja katselin kateudella kuviasi.
Noh... nuorelta se onnistuu - aikoinaan minultakin. Nyt ovat ne ajat muistoissa.
Hienon kuvasarjan kuvasit Rukan-maisemista muustakin...
Kyllä kannatti kiipeillä...
Terveisiä vain - Eko Kuusamosta.
Kiitos vaan tuosta NUORESTA :) sanoo kokopäiväistä eläkkeelläoloa odottava osa-aikaeläkeläinen.
PoistaWau! Aivan mahtava kuvasarja. Näistä ei edes osaisi valita mieleistään, kun kaikki ovat niin kauniita. Tuo sumukaari on minulle ihan uutta...
VastaaPoista