Vaikka säätiedotus lupaili sateiden tulevan, niin sunnuntai oli pitkälle iltapäivään aurinkoinen. Lähdin aamusta Huusalon kierrokselle. Alkumatka oli puskemista itätuulta vastaan kunnes pääsin Huusalon lahdukoiden suojaan. Rannoista näkee hyvin miten matalalla vesi on. Hukansaaren ja Huusalon välisessä salmessa oli kivet "nousseet pintaan" niin että juuri ja juuri pääsin pujottautumaan kivikon läpi suojaiseen lahteen. Siellä kuulin tämän kevään ensimmäisen käen kukunnan. Enkä vain kuullut, vaan myös näin kukkujan. Ensin kuului kolme kukuntaa ihan kuin korvan juuresta, mutta käkeä ei näkynyt. Meloin salmessa rannan tuntumassa kun rantapuiden lomasta näin rastasta suuremman linnun lentävän istumaan kolmimetrisen koivupökkelön päähän. Sain katsella sitä lähietäisyyltä pitkän aikaa, joten ehdin havainnoida tuntomerkkejä. Luulin ensin että lintu on joku pieni haukka. Mutta kun se hypähti läheisen koivun oksalle ja kajautti sieltä neljä kertaa "kukkuu" niin eipä ollut enää epäilystä lajista. Sitten se lensi salmen yli kauemmas metsään josta kuului vielä kolme kukahdusta. Eli jos vanhan kansan uskomuksiin on luottaminen, niin ei ole paljon enää elinvuosia jäljellä. Se oli muuten ensimmäinen kerta kun näin käen.
Rentukat kukkivat Huusalon rannoilla. Normaalilla vedenkorkeudella ne ovat yleensä vesirajassa, nyt ne ovat kaukana rantaviivasta.
Pyöreälahden suulla ui kuikkapari vastaan. Kuikuilevat minua hetken ennen kuin sukeltavat. Marjoluodon luona tapaan kaksi oranssikaulaista, harmaaposkista tummapäätä; härkälintuja. Lakkaan melomasta ja annan kajakin liukua tuulen mukana niitä kohti. Saan katsella pitkän aikaa niiden touhuja. Mietin miten noin pienestä linnusta voi tulla niin paha ääni. Tosin nyt ne olivat ihan hiljaa.
Paluumatka sujuu joutuisasti kun takaa puhaltava tuuli työntää kajakkia aalloilla.
 |
| Kotkansiipi rullalla |
 |
| Rentukka-aikaa |
 |
| Rentukkaa tämäkin |
 |
| Vesi on alhaalla |
 |
| Rentukat piilossa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti