Viime itsenäisyyspäivänä jäi Pyhävaaran kodan etsiminen kesken ja käännyimme takaisin, luultavasti noin sataviisikymmentä metriä ennen kotaa. Nyt olimme varustautuneet kartoilla ja gps:llä ja lähestymissuunta oli Rukajärven tieltä päin.
Karttapaikan kartassa näkyvän polun pää löytyi pienen etsiskelyn jälkeen. Kuukkeli päivysti polun alkamispaikalla, ikäänkuin näyttäen suuntaa. Sen jälkeen ei ollutkaan suunnistusongelmia. Polku vei loivasti ylöspäin aina luonnonsuojelualueen rajalle. Siinä yhdeksänkymmenen asteen käännös oikealle ja parin sadan metrin päästä löytyi latupohja, jota seuraten kota löytyi helposti. Kota ei olekaan Pyhävaaran korkeimmalla huipulla vaan viereisellä, matalammalla nyppylällä. Noin viidenkymmenen metrin päässä kodalta on rakennettu näköalatasanne, ei mikään maiseman kaunistus, käytännöllinen ehkä. Maisemat avautuvat Rukalle ja länteen mutta Pyhäjärveä ei tuolta paikalta näe.
Jatkoimme siis matkaa viereiselle korkeammalle laelle. Sinne ei kannata yrittää suoraan vaan paras on palata samaa tietä luonnonsuojelualueen merkin kohdalle ja jatkaa siitä polkua ylös. Polku on kapea ja pujottelee puiden lomassa kunnes ylempänä puut harvenevat ja Pyhäjärvi levittäytyy nähtäväksi.
 |
| Pyhävaaran kota |
 |
| Pyhäjärvi |
 |
| Pyhävaaralta Rukalle ja Valtavaaralle päin |
 |
| "Pyhävaaran seita" |
 |
| Kulttuurimaisemaa Pyhävaaralta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti