Sorsavedellä

Vähintään kerran kesässä teen yöretken Sorsaveden saariin. Linnansaari on hienoa melontaseutua mutta en ole yöpynyt siellä koska kesäaikaan retkisatamissa on ruuhkaa. Ymmärrän hyvin että kansallispuistoalueella on leiriytyminen sallittua vain siihen tarkoitukseen varatuilla paikoilla, ottaen huomioon miten paljon vesillä on kulkijoita. Jokamiehenoikeuksien mukainen leiriytyminen ei siellä toimisi alkuunkaan. Minulle melontaretkeily on yksinoloa, nauttimista luonnon hiljaisuudesta ja rauhasta, ilman sosiaalista kanssakäymistä. Siksi yöretken suuntana on aina Sorsavesi.

Lähdin liikkeelle omasta retkisatamastani Kuvansin puolelta Kiviniemeä. Tavaroiden pakkaus sujui yllättävän hyvin; kaikki tarpeellinen mahtui mukaan ja vielä jäi tilaakin. Osin johtui kai siitä että ilma oli vielä niin lämmin että paljon varavaatetta ei tarvinnut olla mukana.

Aurinko paistoi, mutta etelän suunnalta puhaltava tuuli oli kiukkuinen. Huomasin sen siitä kun muutaman sata metriä melottuani tuulenpuuska yht`äkkiä meinasi vielä melan kädestä. Sain viime hetkellä korjattua otteen ja tuettua melan veteen. Muuten olisi saattanut tulla uintireissu ja se ei ole kivaa täydessä lastissa olevan kajakin kanssa.

Kolmen kilometrin matka Herralanlahtea sujahti siis nopeasti tuulen työntäessä. Kilpikosken laavulla oli venekunta tauolla eikä minulla vielä ollut tauon tarvetta joten pujahdin väylää pitkin Pyöräsalmen kautta Sorsaveden puolelle. Siellä sitten olikin vastatuulta. Pysyttelin Kiviniemen tuntumassa tuulen suojassa aina Lehmussaaren eteläpuolelle josta suuntasin kalamajasaarien välitse Väärillesaarille. Väärätsaaret on viiden pienen saaren ryhmä melkein keskellä Sorsavettä. Mistä lienee nimi tullut, eivät ne niin vääriltä näyttäneet.

Saarten väliin jää suojaisia salmia ja monessa saaressa on hyviä leiripaikkoja. Kajakin kanssa rantautuminen ei aina ole helppoa. Pitkää kajakkia ei tahdo saada lähelle rantapenkkaa ja rannat ovat useimmiten liian jyrkkiä rantautumiseen. Sain kuitenkin punnerrettua kajakin ylös rannalle kahden kallion välistä. Nousua oli pari metriä veden pinnasta. Kallion päällä oli tasainen sammalpäällysteinen alue ja nuotiokehä. Nuotiokehässä oli neljä kaljatölkkiä. Olen tähän asti ollut siinä käsityksessä että Sorsavedellä liikkujat ovat niin valistuneita että nuotiopaikoilta ei löydy roskaa eikä pulloja ja purkkeja. Harmi jos tilanne on muuttumassa. Pitäisi ymmärtää että kukaan ei siivoa jälkiä ja on mukavampaa kaikille tulla siistille leiripaikalle. Roskaton retkeily toimii kansallispuistoissakin, niin pitäisi toimia joka paikassa.

Teltta nousi pystyyn ja evästelin kalliolla näköaloja katsellen. Aurinko oli mennyt pilveen kun pystytin telttaa ja ajattelin ottaa pienet unet. No, olihan ne vähän enemmän kuin pienet koska heräsin puolilta öin. Oli sen verran kirkastunut että kuu oli näkyvissä itäisellä taivaalla. Lähdin kameran kanssa saaren kärkeen. Kuunsilta näkyi yli Kaijanselän. Ehdin ottaa muutaman kuvan kun kuu jo piiloutui pilveen. Hämärässä hiippailin teltalle ja jatkoin unia. Yöllä heräsin muutaman kerran tuulen ääniin.

Aamulla oli edelleen pilvistä mutta poutaa. Keittelin aamukahvin ja aloin sitten keräillä tavaroita kajakkiin. Teltta oli säilynyt ihan kuivana tuulisen yön ansiosta. Niemekkeen toiselta puolen löytyi matalampi ranta johon sain työnnettyä kajakin ja veden ylle kaartuvaan koivunrunkoon tukien pääsin "hyppäämään" kajakin aukkoon. Vähän akrobatiaa se vaati. Matka jatkui kohti kotisatamaa. Aurinkokin alkoi taas paistaa ja loppumatkalla piti jo vähentää vaatetusta. Reetunniemen edustalla näin tämän reissun ainoan ison kuikkaparven. Yksittäisiä kuikkia olin kyllä nähnyt matkan varrella mutta tämä oli noin kahdenkymmenen kuikan lauma.  Krrrrao, krrrao-äännähdykset kuuluivat kun ne juttelivat keskenään. Väliin kuului kimeä kiljahdus "kuik" kun joku sukelsi. Pyöräsalmessa poimin melalla veteen pudonneen sudenkorennon. Se tarrautui kajakin kansiköysistöön ja kökötti siinä koko loppumatkan siipiä kuivatellen.

Kiviniemessä laitoin tulet saunan kiukaan alle ja nuotioon. Nuotiomakkara, saunominen ja uinti olivat sopiva lopetus tämän kesän yöretkelle.

Leiri Väärilläsaarilla

Luonnon muovaama nuotiopuuvarasto

Saaren kärjestä Kaijanselälle

Näkymä leiripaikalta

Yöpilvi

Kuunsiltaa oksien lomasta...

..ja ilman oksia

Lumpeet ovat harvassa Sorsavedellä