Lähdin töiden jälkeen melomaan ja pakkasin isomman kameran mukaan kajakin kuivasäilöön. Aurinko paistoi ja tuuli idän ja kaakon väliltä tuntui lämpöiseltä. Taivalsaaren tulipaikalla ei ollut ketään joten rantauduin sinne tauolle. Istuin sileällä kalliolla ja nautin loppukesän illasta ja ihanasta järvimaisemasta.
Illan mittaan tuuli tyyntyi. Lähdin jatkamaan matkaa selän yli Lehtikiukkaalle päin. Ajattelin käydä katsomassa viime kesän kuvauspaikkani vuorella. Lehtikiukkaan hiekkapoukamaan on helppo rantautua kun meloo täyttä vauhtia kohti rantaa. Myrsky oli kaatanut suuren haavan läheltä rantaa ja näin helpottanut majavan hommia. Rantakivikossa kasvavassa punakoisossa oli paljon marjoja. Sen voimakas haju tuntui pitkän matkan päähän. Kiipesin vuoren rinnettä ja laskeuduin sitten niemen kärkeen vuoren juurelle. Laskeva aurinko valaisi rannan puita ja pensaita. Kuvasin samoilta paikoilta kuin viime kesänäkin mutta yritin etsiä uusia kuvakulmia. Kivikossa ja kalliolla on kasvillisuus rutikuivaa. Sianpuolukan lehdetkin näyttivät kuivilta ja jäkälä mureni askeleen alla. Niemen kärki vuoren juurella on parhaimmassa valaistuksessa näin elokuun loppupuolella. Aiemmin kesällä paikka jää varjoon koska aurinko kiertää silloin saaren taakse. Nytkin paras valaistus ei kestänyt kauan. Pian aurinko piiloutui näkyvistä.
Pohjoiselle taivaalle oli hiipinyt pilvimuodostelma josta erkani pieniä hattaroita yli taivaan. Kauneimmallaan nuo pilvet näyttäytyivät kun oli melomassa kotiin päin keskellä järven selkää. Laskevan auringon säteet värjäsivät hattarapilvet punaisiksi. Tämä väriloisto tallentui vain pokkarikameran kennolle koska järjestelmäkamera oli piilotettu kajakin uumeniin.
Kalliorantaa Taivalsaaressa
Taivalsaaresta
Lehtikiukkaan hiekkapoukama
Matalassa valossa
Kehys
Vuorelta Kuokanselälle
Kuokanselkä
Väripilviä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti