Sunnuntaina 2.5. pohjoistuuli alkoi puhallella kotirannan jäälauttoja kasaan. Kuuntelin ja katselin laiturilla kun jäät liikkuivat ja hupenivat kilisten ja kohisten. Mutta sunnuntai-iltana oli vielä kaista parikymmensenttistä jäätä parin metrin päässä rantaviivasta. Yritin lähteä kajakilla mutta vaikka se on keltainen, niin ei se kuitenkaan ole Yellow sumbmarine. Maanantai-iltana ei jäitä enää ollut joten suuntasin kajakin keulan kohti Kuokansaloa. Kuokansalon ja Pitkäsaaren välinen salmi oli vielä puoliksi jään peitossa. Käännyin Kuokansalon ja Heposaaren väliseen salmeen. Majava oli jatkanut puunkaatohommia ja pesäkumpu oli komea. Ei kohdattu tällä kertaa. Kauden aloitus onnistui hienossa säässä.
Tiistai-illan melonta ei toteutunut kolean sään ja hyytävän lumiräntäsateen vuoksi mutta keskiviikkona 5.5. aurinko helli ja tuulikin oli kääntynyt kaakon puolelle. Niinpä lähdin kiertämään Natulansaaren. Härkälintu tervehti heti kun tulin rantaan. Kauempana silkkiuikku kuikuili kaula pitkänä ja sukelsi varmuuden vuoksi näkymättömiin kajakin keulan edeltä. Silkkiuikkuja näkyikin useampia saarikierroksen aikana.
On se vaan mahtava tunne kun pitkän talven jälkeen saa katsella kun järvi heijastaa taivaan sinen ja voi kuulla veden solinan melan painautuessa veteen.
Ei vielä...
...mutta nyt jo Kuokansalon edustalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti