Äitienpäivämelonta

Sammalsaaren kärjessä

Pikkuinen kalliosaari Huusalon edustalla

Halailevat oliot Taivalsaaren kalliossa

Harmaata sumusäätä

Aamu oli pilvinen, sumuinen, tyyni ja jopa lämpimänoloinen eiliseen verrattuna. Lähdin aamuseitsemältä järvelle suuntana Huusalo. Oli hiljaista; Rossinsaaren edustalla oli yksi vene kalastajineen, muualla järvellä ei ketään. Ohitin Purnusaaren ja pujahdin Sammalsaaren eteläkärjestä Huusalon kalliorannnan tuntumaan. Tein kierroksen kalliojyrkänteen alla Pyöreälahdella ja jatkoin sitten kohti Taivalsaarta.  Jossain lähellä kuului silkkiuikun "krrrrrr"-huuto ja hieman kauempana huutelivat kuikat. Taivalsaaren jyrkistä rantakivistä löytyi samanlaisia levämuodostelmia kuin viime syksyn Kuokansalon pohjoisrannalta löytämäni "pikkunallet".  Kuvatessani niitä kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä käen kukunnan jostain lähisaaresta. Ajattelin käydä tekemässä merkinnän käkihavainnosta Taivalsaaren tulipaikan vieraskirjaan.  Mutta vieraskirjalaatikko oli tyhjä. Käki sen sijaan jatkoi kukkumistaan ihan lähellä.

Sumu tiheni ja muutamia pisaroitakin tipahteli veden pintaan joten päätin lähteä kotiin päin. Kaatumasaaren ja Taivalsaaren välisessä salmessa kuikat olivat yht`äkkiä kajakin keulan edessä. Ensin yksi pulpahti pintaan ja pian toinen. Lakkasin melomasta ja annoin kajakin hiljalleen liukua niitä kohti. Päät kääntyilivät ja ihan selvästi ne yrittivät ottaa selkoa mikä outo kulkija niiden reviirille on tullut.  Yritin tervehdystä: "kuiiikka, kuiiikka" ja päät pyörivät vähän tiuhempaan. Vauhtini oli loppunut joten koetin ihan varovasti parilla melanvedolla saada kajakkia liikkeelle mutta se oli väärä liike; molemmat sukelsivat sillä hetkellä kun mela liikahti.  Vähän ajan kuluttua ne taas nousivat pintaan, tällä kertaa vähän kauempana kajakista. Jatkoin matkaa tiheässä sumussa saaren rantoja hipoen. Sumu oli niin sankkaa että Purnusaari oli hävinnyt kokonaan näkyvistä mutta rannan lähellä pysyen pääsin kotirantaan.  Olipa mukava tavata kuikat. Niitä olen kaivannutkin täällä Haukivedellä meloessani. Entisillä melontavesilläni Sorsavedellä ja Ala-Siilillä kuikat näyttäytyivät lähes joka kerta kun olin melomassa.