Lapsena asuin syrjäkylässä soiden ja metsien keskellä. Kuljin koulumatkan, n. 3,5 kilometriä jalan tai hiihtäen ainoana valona kuu ja tähdet. Tänne maalle muutettuamme koin muistuman lapsuudesta kun pitkästä aikaa taas näin tähtitaivaan. Taajamien valot häivyttävät tähtien tuikkeen. Kirkkaina, kuulaina iltoina täällä pimeän keskellä lähden ulos ja kuljeskelen lähiympäristössä kuun valossa. Miten valoisa voikaan helmikuinen talvi-ilta olla kun lumet puiden oksilla ja hanget heijastelevat valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti