Haaveena Hietasalo

Hietasalon saaren sanotaan olevan Etelä-Kallaveden helmi. Siellä on pitkät hiekkarannat, männikkökankaita, lehtoja ja kallioita. Matkaa Hietasaloon on Kuopion matkustajasatamasta noin 6 km ja Saaristokaupungista noin 2-3 km lähtöpaikasta riippuen. Uimarannan lisäksi Hietasalossa on laavu ja useita nuotiopaikkoja. Olen käynyt Hietasalossa talvisin potkukelkalla ja aiempina kesinä laivavuoroilla, mutta omalla kajakillani en ole vielä päässyt Hietasaloon. Miksi? Saari on keskellä Ollinselkää, joten sinne päästäkseen on melottava vähintään pari kilometriä avonaista selkävettä.  Olen ylittänyt pitempiäkin selkävesiä Keski-Kallaveden saaristoon meloessa,  mutta Hietasalo on tähän saakka ollut saavuttamaton yksinmelojalle kuten minä olen. Joka kerran kun tähän asti olen yrittänyt Hietasaloon, on viimeistään Luhastensalon kärjessä laineet lyöneet korkeina vastaan.  Yksinmelojana en ota riskejä, joten Hietasaloon meno on jäänyt. Nyt oli luvassa tyyntä koko päiväksi, joten lähden toiveikkaana matkaan Savolanniemestä. 

Luhastensalon ja Pönttöluotojen välisessä salmessa veden pinta peilailee tyynenä taivasta. Puolentoista kilometrin päässä edessäni näkyy Hietasalo. Vesiliikennettä on tähän aikaan aamusta vähän, vain muutama vene vilahtaa ohi, useimmat kohti venesatamaa. Ovat varmaan viikonlopun jälkeen palaamassa mökeiltään töihin. Melon Kallavedellä useimmiten juuri aamuisin.  Aamulla meloessa ei tarvitse väistellä vilkasta veneliikennettä eikä kuunnella vesiskoottereiden pörräystä. Ja toisekseen, aamun tunteina on vielä hieman viileämpää ja se on arvokasta nyt kun helleputki on jatkunut jo viikkoja. 

Puoli tuntia myöhemmin kurvaan kajakkini Hietasalon hiekkarannalle. Tähän aikaan aamusta ranta jää varjoon, joten pidän vain kelluntatauon ja lähden kiertämään saarta. Hietasalon saari on lähes 70 hehtaarin kokoinen, joten sen kierto tekee noin neljän kilometrin matkan. 

Hietasalon luoteiskulmalta, Tölppäinniemen edustalta on hyvät näkymät kaupungin suuntaan. Puijohan sieltä erottuu torneineen. 

Hietasaaren itärannalle paistaa aurinko. Tällä puolen saarta on mökkejä, mutta löytyy myös rauhallinen hiekkaranta, johon jään tauolle. 

Tunturien huiputtajat varaavat erikoisherkkuja tai snapseja juhlistaakseen tunturin huipun saavuttamista. Nyt kun lopulta pääsin meloen Hietasaloon, on minullakin jotain spesiaalia evästä juhlistamaan retkeäni. Laitoin kotoa lähtiessä ruokatermokseen jäätelöä ja marjoja. Jäätelö on matkan aikana sulanut juuri sopivasti lusikoitavaksi. Todella virkistävä välipala nautittavaksi lämpimässä säässä. 

Tuuletonta melontakeliä riittää vielä paluumatkallekin. Hieno pilvimuodostelma on nähtävänä taivaalla matkan ajan kuin kruunaten täydellisen retken haaveideni Hietasaloon. 

Lopuksi muutama kuva iltayön melonnalta mökkijärvellä. Tapasin taas tuttuja, eli kuikat. Lahden kuikkapariskunnalla on ollut jälleen perheonnea, eli kaksi poikasta kuten toissa kesänäkin.  Kuvia en ottanut, meloin vaan ohi. Isäkuikka oli sen verran huolestuneen oloinen kun lähestyin poikuetta, että en halunnut säikyttää niitä enempää.