Joulukuun auringonkierto Valtavaaralla

Kello 8:50 Saaruan parkkipaikalla on vielä hämärää. Rukan rinteellä on valoa ja lumitykkien aikaansaamaa lumipilveä. Laitan repun selkään, koppaan lumikenkäsukset kainaloon ja pujahdan lumisten kuusien keskelle nousemaan Valtavaaran rinnettä. Kovaksi tallatulla polulla on vain pari senttiä uutta lunta ja nousu on jyrkkä, joten kiinnitän lumikenkäsukset jalkaan vasta ensimmäisen jyrkän nousun päällä.

Ensimmäisellä näköalapaikalla toisen jyrkän nousun jälkeen voin vaan todeta, että auringonnousu taitaa jäädä taivaanrannan pilvirintaman taakse.

On kulunut viisi viikkoa siitä kun edellisen kerran nousin Valtavaaralle. Sinä aikana lumipeite on lisääntynyt noin 30 senttiä, mutta lumen määrä puissa on pysynyt lähes samana. Lämpötila on käynyt muutaman kerran plussan puolella, jolloin osa tykyistä on pudonnut maahan.

Mutta mitä ylemmäs nousen, sitä enemmän on lunta puissa. Koivunoksatkin ovat paksun huurrekerroksen peitossa.

Siellä missä on vähänkin puita, on polku pysynyt auki. Alarinteen soilla ja toisaalta ylhällä avonaisella laella tuiskulumi peittää hetkessä polun. Siksi Valtavaaralle jalan menevien on varauduttava kahlaamaan paikoin. Lumikengät tai lumikenkäsukset ovat parhaat kulkuvälineet Valtavaaran polulle.

Olen tämän päivän ensimmäinen kulkija. Minkäänlaista merkkiä polusta ei löydy viimeisessä nousussa.

Tuiskulumi on muovannut lumisia aallonharjoja rinteeseen.

Tuolta tulin. Näkymä Valtavaaran laelta Rukan ja Valtavaaranlammen suuntaan.

Maisema pohjoiseen päin. Tykkyraja on noin neljässäsadassa metrissä. Sen alapuolella puut ovat lähes lumettomia.

Edellisen käynnin jälkeen Valtavaaran maja on saanut seinilleen paksun huurrekerroksen. Viisi viikkoa sitten seinät oli vielä harmaat.

Ihmettelen kun yht'äkkiä alkaa kuuluna moottorikelkan ääntä. Täällä Valtavaaran luonnonsuojelualueella ei ole kelkkareittejä, mutta tämä kelkka on luvallisesti liikkeellä. Se on vienyt polttopuukuorman Valtavaaranlammen laavulle ja menossa hakemaan uutta puulastia.

Vasta yhdentoista aikaan aurinko jaksaa pinnistellä pilvikerroksen yläpuolelle.

Nostan olematonta hattuani näille laskijoille. Ensin lumikengillä ylös laelle lumilauta selässä ja sitten vapaalaskua alas Valtavaaran jyrkempää länsirinnettä.

Minun laskuni ei ole niin vauhdikas kuin lumilautapoikien, mutta edessä on kuitenkin parin kilometrin liuku alamäkeä takaisin Saaruaan.

Tuolla olin äsken. Näkymä kukkulalta lähellä Valtavaaranlampea.

Valon leikkiä lumisten puiden oksilla puolenpäivän aikaan.

Tähän aikaan vuodesta aurinko on niin matalalla, että sen valo ei yllä Valtavaaranlammelle.

Lisää polttopuuta tulossa lammen laavun puuliiteriin.

Kameran pitkä zoom-objektiivi poimii Valtavaaran laella olevat kuvaan. Matkaa on linnuntietä noin kilometri.

Viimeinen näköyhteys aurinkoon Ahmakallion yläpuolisella kukkulalla.