Kauden viimeisiä revontuliöitä

Kesäaikaan siirtymisen jälkeen illat ovat valoisia ja täysin pimeä tulee vasta vähän ennen puolta yötä. Se tarkoittaa revontulikyttääjälle lisää valvomista. Pian yöt ovatkin niin valoisia, että revontulet eivät erotu taivaalla ollenkaan. Nyt on käytettävä hyväksi tilaisuudet nähdä kauden viimeiset loimut.

Seison jokirannassa pimeän tuloa odottelemassa. Yön ainoa ääni on kosken hiljainen kohina. Ennusteet eivät luvanneet ihmeitä, mutta päätän odotella rannalla vuorokauden vaihtumiseen asti. Vähän ennen puolta yötä leimahtavat pienet violettilatvaiset pylväät pohjoisen taivaalle. Ilta on pelastettu.

Seuraavana iltana en ole lähdössä revontulijahtiin vaan menossa nukkumaan. Mutta kun kannettavaa sulkiessa vilkaisen vielä ennustetta, teen äkkipäätöksen lähteä kuitenkin jokirantaan. Puolen tunnin kuluttua olen rannalla, juuri sopivasti samaan aikaan kun vihreä liehuhelma alkaa hulmuta taivaalla.

Yleensä lopetan kuvaamisen kun kuulen auton äänen ja näen auton valokeilan. Nyt tein päinvastoin.

Illan erikoisuus on lännen taivaalle kohoava punainen liekki. Tämä punaväri erottuu minun silmilläni ympäristöään vaalempana läikkänä. Vasta kameran optiikka paljastaa sen värin. Tiedän, että eri ihmiset näkevät revontulien värit eri tavoin. Revontulinauhan alareunan nopeasti vilistävän punaisen valon erotan kyllä paljain silminkin, mutta en tätä hitaampaa reunavaloa.

Sitten on viimeinen ilta tällä erää Kuusamossa ja onneksi on selkeää. Ajelen sivuteitä yrittäen löytää avaran näkymän pohjoisen taivaalle.  Lopulta päädyn Ala-Kitkan suuren selän äärelle. Vielä valoisalla iltataivaalla on tällä kertaa violetti valonheittimen valoa muistuttava revontuliloimu.

Seison rannalla ja tuijottelen pimenevälle järvenselälle. Väliin muodotuu sumua ja paikallaan pysyttelevä revontulinauha näyttää katoavan usvapilveen.

Puolen yön jälkeen taivaanrannan yli kaartuva revontulivyö alkaa liikkua.

Tähdenlento vai meteoriitti, en tiedä, mutta valotuksen aikana ehdin ajatella, että kerrankin saan sen kuvaan.

Värikkäimmillään revontulet ovat silloin kun nopea punainen valo lähtee laukkaamaan vihreän nauhan alareunassa.

Sumupilvi alkaa taas levittyä järvelle, mutta vielä ehdin tallettaa lännen puolen värikkään taivaan.

Jos olisin malttanut olla vielä viisitoista minuuttia, olisi pohjoisen taivaalla näkynyt Norjassa ammuttujen rakettien violetit pyöreät muodot. Mutta minä pakkasin kameran laukkuun ja käänsin juuri sopivasti selän oudolle valolle. Ehkä oli hyvä niin, yksin pimeällä rannalla olisi saattanut tulla mieleen, että näen ufoja.