Väri-iloa marraskuuhun

Pohjoisen vuodenkierron määrittelyssä ei riitä neljä vuodenaikaa, vaan Lapissa ja Koillismaalla vuosi jakautuu kahdeksaan jaksoon: syystalvi, talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä ja syksy. Tarkemmin näitä kahdeksaa vuodenaikaa kuvaavat nimitykset pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyön aurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulukaamos. Nyt on syystalven eli ensilumen aika. Marraskuu mielletään yleensä harmaaksi ja ikäväksi, mutta pohjoisessa se on parhaimmillaan valon ja värien iloa.

Kun lokakuu oli poikkeuksellisen pilvinen ja synkkä, oli ilahduttavaa kun aurinko löytyi muutamaksi päiväksi marraskuun ensimmäisellä viikolla. Lyhyen, mutta kauniin päivän iltana kiipesin jo tutuksi tullutta polkua Juhannuskalliolle.

Maassa on noin viisi senttiä lunta. Tunturin rinteen käkkyräpuiden oksat erottuvat vielä lumi- ja jääkerroksen alta. Talven edetessä puiden yksityiskohdat peittyvät tykkylumen alle.

Suosikkikäkkyräni on jo saanut lumikoristelun.

Pakkanen kiristyy ja soiden ja järvien ylle leviää ohut usvakerros, jota laskevan auringon valo värjää. Hento auringonpilari erottuu pilvestä.

Etelän suunnalla kohoaa Pyhävaara, seuraavan päivän retkikohteeni.

Posion ja Kuusamon rajalle syksyn aikana nousseet tuulimyllyt ovat tähän vuodenaikaan juuri auringonlaskun kohdalla. Usvainen sää vähän piilottaa niitä, mutta tarkasti katsoen ne erottuvat kuvassa taivaanrannalla.

Auringon viimeinen vilkutus ennen kuin se painuu piiloon.