Rukan tunturikasveja

Rukatunturi on eteläisimpiä paikkoja, josta voi löytää tunturikasveja. Näitä pieniä kasveja kaikki eivät kulkiessaan huomaa, esimerkiksi Juhannuskalliolla on tallattu sielikköesiintymää. Onneksi monien kasvupaikka on jyrkissä rinteissä ja kalliolouhukoissa, jossa ne saavat kasvaa rauhassa.

Tämä pahtarikkoryhmä kasvaa vuodesta toiseen ihan kevyenliikenteenväylän varrella.

Pahtarikon kukintoa kannataa tarkastella lähietäisyydeltä. Kukinnossa on tummanpunaista, kermanvalkoista ja vihreää.

Pohjanketunlieko erottuu keltaisen värinsä vuoksi muun kasvillisuuden joukosta.

Pienet sieliköt pilkuttavat kallioista rinnettä. Nuppineulanpään kokoinen punainen nuppu avautuu atsaleannäköiseksi kukaksi.

Riekonmarjan kukan nähdäkseen on myös kumarruttava ihan maan pinnan tasalle. Kukat erottuvat valkoisina pilkkuina edellisvuoden ruskistuneiden ja uusien vihreiden lehtien lomasta.

Lähitarkastelu näyttää punatut tötteröhuulet.

Tunturirinteen mustikankukat ovat kauniinpunaisia.

Kurjenkanerva on samaa kanervasukua kuin variksenmarja. Kukinnan aikaan sen erottaa hyvin variksenmarjasta.

Kurjenkanervan kukka muistuttaa ryppyistä tuulipussia.

Ruohokanukan kasvualue ulottuu pohjoisen lisäksi myös Kainuuseen ja rannikkoseuduille. Keski- ja Itä-Suomessa se on harvinaisempi. Rukan ruohokanut ovat vielä nuppuvaiheessa.