Kilpisjärven ilta

Viime kesänä tutustuin ensimmäistä kertaa Kilpisjärven maisemiin. Vääjäämätön seuraus tuosta matkasta oli toive nähdä myös talvinen Kilpisjärvi. Vietimme pidennetyn viikonlopun Kilpisjärvellä. Mukaan poimimme matkan varrelta tyttären perheen.

Muonion jälkeen saamme ajella aurinkoisessa säässä ja loppumatkasta tien varsia reunustavat huurrehopeoidut tunturikoivikot. Mitä pitemmälle matka etenee, sitä enemmän alkaa olla korkeuseroja.

Muotkatakka on Suomen maanteiden korkein kohta, korkeus merenpinnasta 565,8 metriä.

Muotkatakalta alkaa jyrkkä alamäki kohti Kilpisjärveä, ja pian on edessä Saanan tuttu profiili.

Kilpisjärvellä on pakkasta reilu kymmenen astetta. Huurteiset koivut ovat keränneet oksilleen ohutta pakkaslunta. Käkkyräiset tunturikoivut muistuttavat kukkivia hedelmäpuita.

Iltapäivän aurinko lämmittää niin paljon, että lumet alkavat tippua oksilta.

Lähden tutustumaan lähiympäristöön liukulumikengillä hiihdellen. Avonaisilla paikoilla tuuli on tiivistänyt hangen pintaa ja se on paikoin kantavaa, mutta koivikossa jalka uppoaa paikoin lähes polvia myöten. Karkea, sokerimainen lumi on liukasta, eikä karvapohja oikein pidä kun yritän nousta takaisin lumikuopasta. On siis pysyteltävä aukeilla paikoilla ja yritettävä mahdollisimman ylös.

Lännen-luoteen suunnalle on kerääntynyt pilveä, joita laskeva aurinko värittää.

Katselen auringonlaskua pieneltä kukkulalta kylän yläpuolella.

Paluumatkan liu'uttelen pitkin hiihtolatua. Edessä kohoaa Salmivaaran kumpu.

Auringonlaskun jälkeen iltataivaan värit ovat maalaukselliset.

Näkymä Kilpisjärven yli Mallalle ja Norjan tuntureille.