Saniaispurolla

Viime kesän kasvintunnistuskurssilta on jäänyt mieleen rehevä puronvarsilehto Naatikkavaaran ja Kouvervaaran välissä. Kuljimme silloin oppaan johdolla polkujen ulkopuolella, joten kovin selvää kuvaa ei ollut paikan sijainnista. Matkalla Rovaniemelle, pientä kesävierasta noutamaan, poikkean Jäkäläniemeen saniaislehtoa etsimään.

Jäkälälahden pohjukassa tien varrella on Luontopolku-viitta, mutta ei opastaulua.  Kylän info-taulussakaan ei mainita luontopolkua, mutta seurattuani polkua vähän matkaa löydän opastaulun. Minulla ei ole nyt aikaa kiertää koko polkua, joten ajan pari kilometriä metsäautotietä, jätän auton tien varteen ja kohta löydän pensaikosta punaisen tolpan, joka osoittaa polun sijaintia.

Jos polkua ei olisi merkitty punaisin maalimerkein, sitä olisi vaikea löytää. Mustikanvarvut peittävät tehokkaasti vähän kuljetun polku-uran.

Saniaislehto löytyy vaaran rinnettä pitkin virtaavan puron varrelta. Ero muun ympäristön männikön ja rehevän saniaskasvuston välillä on iso. On kuin astuisi satumetsään.

Saniaisten keskeltä löytyy muutakin lehtokasvillisuutta. Konnanmarja on varmaankin Pohjois-Suomessa enemmistönä kasvavaa punakonnanmarjaa.

Harajuuri erottuu kirkaan kellanvihreän värinsä ansiosta. Harajuuressa ei ole lehtiä, vain tämä kukkavarsi.

Sudenmarjan kukinta on kauneimmillaan.

Jatkan matkaa maalimerkiltä toiselle. Väliin polku häviää ihan kokonaan ja toisinaan ei näy merkkejäkään. Mutta eksymisvaaraa ei ole, koska olen lähellä puroa ja tietä.

Kuusen juurelta löytyy tutunnäköinen roteva kasvi, josta pilkottaa nuppu.  Kuusta, katajaa ja koivua kasvavaa rinnemaata ei heti voisi kuvitella Suomen komeimman kämmekän, tikankontin kasvupaikaksi.

Suuri osa alueen konteista on vielä punaisten verholehtien suojassa. Valoisalta ylärinteeltä löytyy kuitenkin yhdeksän avoimen kukan ryhmä. Kun Kuopion tikankontit lopettelevat kukintaa, niin Kuusamossa kukinta on nyt alkamassa.

Suolla on kumisaappaat tarpeen. Puron yli mennään pitkospuita pitkin.

Jo Jäkälälahden rannalla mäkäräarmeija ympäröi minut ja metsässä niitä on vielä enemmän. Sää on hetkellisesti seljennyt ja lämpötilakin on kivunnut liki kahteenkymmeneen asteeseen. Se on herättänyt itikat ja mäkärät. Onneksi otin mukaan hyttyshupparin ja -karkotteen. Ilman niitä olisin joutunut pakenemaan paikalta.

Sään selkeneminen oli tosiaan hetkellistä. Ajaessani Rovanimeltä takaisin Kuusamoon vettä tuli kuin saavista kaataen.