Kultainen kuu ja värikäs revontulinäytös

Sunnuntai-iltapäivänä taivas selkeni. Kerrankin pilviverho avautui oikeaan aikaan, monen tuiskuisen ja tuulisen päivän jälkeen. Täysikuu kurkisti Pikku Konttaisen takaa kun ajelimme Virkkulaan päin. Kuun ympärillä oli kultainen kehä. Kello viidentoista aikaan iltapäivällä on jo hämärää, mutta tunti sitten laskenut aurinko vielä värjää kuun valoa.

Purnujärven hiihtoladulla tapaan muitakin kuun ihmettelijöitä. Nyt latu ei kaipaa muuta valaistusta. Kuun valossa näkee hiihdellä.

Jatkamme Virkkulan kylätielle katsomaan peltomaisemaa kuutamolla. Kuun valoa on niin paljon, että ensimmäiset viitteet revontulista näkyvät vasta kameran näytöllä.

Koillisen-idän taivaalle on muodostunut vihreä revontulikaari, josta nousee punertavia säteitä.

Sitten vihreät lieskat alkavat vahvistua ja kohota ylös kohti taivaanlakea.

Yht'äkkiä taivaantulet innostuvat villiin tanssiin. Valtava, leimuava pyörre loistaa taivaalla. Olen tottunut käyttämään tiettyjä valotusaikoja ja ISO-arvoja revontulien kuvauksessa. Nyt pienennän ISO:a ja valotan vain muutaman sekunnin. Kuun valo ja kirkkaat revontulet valaisevat voimakkaasti.

Olen aiemminkin nähnyt violettia revontulissa, mutta en koskaan ennen pinkkiä. Taivaanrannalla on vaaleanpunaista väriä.

Juuri parhaiden leimujen aikaan kylätietä ajaa auto. Sen valot heijastavat tien varren lumisiin puihin. En malta lopettaa kuitenkaan kuvaamista.

Hurjin valoshow kestää noin kymmenen minuuttia. Sitten revontulivyöry rauhoittuu ohuiksi nauhoiksi taivaalle ja pian näytös on ohi.