keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sivuaurinko ja kidepilari


Tammikuun puolenvälin lyhyeen päivään mahtui monenlaista säätä. Lähdimme aamulla etsimään pulkkamäkeä pienelle mökkivieraalle tunturin toiselta puolen. Matkalla tunturin yli jouduimme paksun sumupilven keskelle. Sumu oli jäänyt myös Vuosselin laaksoon. Kun pohjoisen puolelta vielä puhalteli viileästi, oli pulkkamäet nopeasti laskettu ja hakeuduimme makkaranpaistoon laskettelukeskuksen taukotuvalle.
Paluumatkalla, paikassa jossa tie on korkeimmillaan tunturia ylitettäessä, tulimme pilvestä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Tätä ihmettä piti pysähtyä katsomaan. Äkkiä maisema oli kirkas kuin kevättalvella. Valon väri näin keskitalvella on vain hieman kellertävämpää. Se sai tykkypuut näyttämään siltä kuin kermavaahtoa olisi pursotettu niiden oksille.  Auringon molemmin puolin näkyi värikkäät sivuauringot.

pulkkailua sumussa

hauskaa silti

auringon kajoa sumun läpi

kuin pursotettua kermavaahtoa

iloa valosta ja yhdessäolosta

sivuaurinko

Puolenpäivän jälkeen lähdin hokkeilemaan Pyhävaaralle. Termi ei ole virallinen, mutta lumikenkäily eikä hiihtokaan kuvaa hyvin liikkumista Altai Skis Hok-liukulumikengillä. Nousin vaaralle jyrkkää reittiä, jota oli kuljettu lumikengillä. Ylempänä lähdin oikaisemaan omia polkuja. Huomasin pian, että olin lähtenyt etenemään ylös väärästä paikasta kun jouduin melkein pystysuoran seinämän alle. Oli aika hikistä hommaa punnertaa paksussa lumessa ylöspäin. Lähempänä lakea puiden harventuessa lumikerros alkoi kantaa ja pääsin loivemmalle rinteelle.

Aurinko oli juuri painumassa taivaanrannan ohuen pilvikerroksen taakse kun saavutin vaaran laen. Pilvikerroksen välistä näkyi auringon alapuolella kidepilari. Se ei ollut kovin iso, mutta erottui kuitenkin kuvassa. Kiersin tutut näköalapaikat ja lähdin sitten liukumaan alas, nyt pitempää, loivemmin vievää reittiä. Tuloreitti olisi ollut liian jyrkkä ja mutkikas.

vilkaisu taaksepäin matkalla ylös





kidepilari Pyhäjärven yllä





sinipunainen hetki auringonlaskun jälkeen

kehys



10 kommenttia:

  1. Kyllä sinulla on tosi upeita kuvia.
    Sain tänään katsella myös noita haloja ja kuvaakin yritin pokkarilla, mutta... Nuo sinun ilmiöt ovat vallan muuta ja noin upeissa maisemissa, ei voi kuin ihailen katsella ja haaveeksi jää päästä tuollaisiin puitteisiin kuvaileen.

    VastaaPoista
  2. Miten voikin olla noin paljon lunta puissa sun muissa. Mahtavan näköistä.
    Ja niin on lutunen tuo pikkuinen. Varmaan nauttii lumesta ja sylistä.

    VastaaPoista
  3. Seitamaisen huikeita kuvia, ihailen suuresti näitä kynttiläkuusia, joita tuo tykkylumi ja taivaanvärit kauniisti korostavat. Tuo alimmainen kehys oli yksi lempikuvista ja tietenkin hellyttävä pikku pulkkailija ja suukko:)

    VastaaPoista
  4. Siinä se on - Pakkas-Talven näkymät ja 'ilot' esitettynä hienolla kuva-sarjalla.
    Ei siitä oikeastaan puutu mitään.
    Nohh... voi siihen vielä lisä-mausteeksi kuvitella tämän aamun pakkasen -30 astetta...!
    Terveisiä Kuusamon pakkasesta...

    VastaaPoista
  5. Aurinko värittää maisemat hienosti. Tekee niistä erilaisen aamulla ja illalla, varjossa tai valossa.
    Teillä on hieno talven reissu ja upeat kuvat jäävät siitä muistoon.

    VastaaPoista
  6. Avot. On se kaamoksen selkä taittunut. Täällä oli vähän samaa eilen, pakkassumua. Kun astui ovesta ulos, silmälasit meni heti kuuraan ja huuruun, eivätkä ne löysänneet. Kun nousi hieman ylemässä, kohtaan jossa ei ehkä ollut sitä sumua, vähän hälveni näkyvyys myös laseissa.

    VastaaPoista
  7. Hienon hienoja kuvia taas. Olet taitava kuvaaja ja onnekas saadessasi asua lähellä noin upeita maisemia.

    Aion kokeilla lumikenkäilyä tänä talvena, tuskin maltan odottaa. Siinä kuulemma on hyvä käyttää sauvoja. Käytätkö sinä hokkeillessasi sauvoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savoja käytän lumikenkien ja lumikenkäsuksienkin kanssa.

      Poista
  8. Kiitän kaikkia palautteesta. Onni oli saada tällä Kuusamon käynnillä muutama aurinkoinen päivä.

    VastaaPoista