Lososaaren kierto

Pohjois-Suomi on säästynyt suuremmilta sateilta tällä viikolla. Sadekuuroja on toki tullut, mutta esimerkiksi Rukalla on koko viikon ollut melko lailla aurinkoisia kesäpäiviä. Tästä rohkaistuneena päätin tällä erää viimeisenä kuusamopäivänä lähteä vielä Kitkajärvelle. Nyt kohteena on Yli-Kitkan pohjoisosan suuri saari, Lososaari. Se on Kitkan toiseksi suurin saari, 299 hehtaaria. Lähden matkaan Kesälahdesta. Ensimmäinen sadekuuro yllättää jo Lehtoniemen kärjessä. Pidän vähän aikaa sadetta kajakin sokkopeitteen alla ja kuvaan samalla järvisätkimiä. Ne kukkivat nyt runsaasti Kitkajärvellä.

Sadekuuron jälkeen tyyntyy ja ilma tuntuu kuumalta, suorastaan helteiseltä. Mutta molemmin puolin järveä alkaa kerääntyä tummia pilviä ja pian kuuluu ukkosen jyrähdyksiä. Pääsen kuitenkin etenemään Lososaaren etelärannalle hyvässä säässä. Suuren Tolvanselän takaa näkyy ukkosrintaman raja.

Lososaaren Tolvanselän puoleinen ranta on kivikkoinen. Hiekat ovat kerääntyneet muutamiin poukamiin ja ne sitten ovatkin upeita laguunirantoja. Kun käännyn kohti pohjoista, ranta muuttuu jyrkemmäksi ja rantametsä mäntyvaltaiseksi. Myös tällä rannalla on pieniä hiekkapoukamia. Yksi sellainen tarjoaa suojan kun Ala-Kitkan suunnalta vyöryy ukkoskuuro. Hivuttaudun kajakilla ihan rannan tuntumaan ja vahakankainen Kuusamon turistikartta (150 x 80 cm) saa toimia sadekatoksena. Ukkonen on hetken aikaa ihan saaren yllä. Heti salaman leimahtaessa jyrähtää. Istun kajakissa karttaan kääriytyneenä ja katselen sadepisaroiden tanssia veden pinnalla. Aallot keinuttavat kajakkia hiekkapenkkaa vasten. Odottelen kunnes sade lakkaa ja jatkan sitten saaren kiertoa. Sade sinänsä ei haittaa meloessa, mutta ukkosella avoimella järvellä liikkuminen ei ole terveellistä.  Vielä toisenkin kerran joudun suojautumaan kun uusia sadekuuroja tulee, mutta sitten taas aurinko tulee esiin ja voin ylittää selän ja meloa Mustosenvaaraa kohti.

Tälläkään kertaa ei järvellä näy muita. Ainoastaan yhdessä mökkirannassa näen moottoriveneen pyörähtävän järvellä ja palaavan heti takaisin rantaan. Mökeilläkin on hiljaista. Missä kaikki ihmiset ovat?
Kuikat kyllä seuraavat liikkeitäni. Yksi tulee ihan kajakin lähelle. Se kraakkuu, sukeltelee ja pyörii ihan liki. Kyselen mitä asiaa sillä on. Se selviää kun katson kajakin toiselle puolen. Siellä on kuikkaäiti poikasensa kanssa. Isäkuikka siis kertoi minulle että menehän siitä vähän kauemmas häiritsemästä.

Monta hienoa telttapaikkaa rekisteröin mieleeni matkan varrelta. Seuraavan kerran teen Kitkalle yöretken.

Järvisätkin

Poutapilviä ja sadetta

Venevajoja on paljon Kitkalla

Ukkosrintama

Hiekkalaguuni

Suojassa ukkoselta ja sateelta

Kaijanharju

Kuikka tuli kajakin viereen

Tyyntyy ja selkenee

Tässä vielä maisema vastakkaisesta suunnasta kuvattuna paria päivää aiemmin, siis Rukalta Kitkalle.