Heräsin ennen kuutta ehtiäkseni pakkashangille, mutta yöllä oli ollut vain pari pakkasastetta ja aamulla oli jo nollakeli.
Hokit kantoivat kuitenkin hyvin. Ne upposivat vain pari senttiä; eilen sataneen pehmeän lumen verran. Lähdin kohti Valtavaaran etummaista huippua. Nyt saattoi mennä jyrkkää rinnettä suoraan ylös. Hokit pitivät.
Vaaran puut olivat pudottaneet viimeisetkin tykyt hartioiltaan ja kuusten oksien naavakoristeet tulleet esiin. Aurinko piilotteli pilvikerroksen takana. Vain eteläisellä taivaanrannalla näkyi kapea oranssi juova. Laskin alas Valtavaaranlammen rantaan ja jatkoin lammen päästä suojuottia pitkin Valtavaaran kodalle. Kaksi muutakin aikaisin herännyttä oli liikkeellä. He olivat huipulla majan luona. Paluumatkalla seurailin latupohjaa laskien jyrkimmissä kohti ladun keskiosaa. Taisi olla viimeinen lumikenkäretki tänä talvena.
 |
| Naavapartakuusi Valtavaaralla |
 |
| Valtavaaralta Vuosselille päin |
Puolenpäivän jälkeen sää kirkastui. Lähdimme katsomaan Kiveskosken kevättä. Jo parkkipaikalle kuului joutsenten laulu Ylä-Kitkan suunnalta. Kävimme kodalla paistamassa makkarat ja lähdimme sitten polkua ylävirran puolelle. Joutsenet ruokailivat kaukana saaren kupeessa. Koskella oli myös sinisorsia ja telkkiä. Isokoskelot nuokkuivat jään reunalla. Istuimme hetken rannalla lumen alta paljastuneella mättäällä auringon lämmössä kuunnellen veden ja lintujen ääniä. Kevättä!
 |
| Kirkasta Kitkan vettä koskessa |
 |
| Näitä oli paljon hangella kosken rannalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti