Perjantain myrskyn ja yön kaatosateen jälkeen lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Tuulikin oli laantunut. Yksi tälle melontakaudelle suunnittelemani retki oli vielä tekemättä; Tiemassaaren kierto. Kartalla mittaillen matkaa tulisi lyhimillään noin 27 kilometriä.
Puolenpäivän jälkeen lähden matkaan. Tuulensuunnan vuoksi päätän kiertää saaren vastapäivään, joten ensimmäisenä on ylitettävä Kostonselkä. Tuuli käy lännen-luoteen suunnalta; vastatuuleen on siis puskettava. Sikoluoto on hyvänä kiintopisteenä takarannalla. Vaikka myrsky ja sade ovat riipineet lehtiä puista, niin rannoilla hehkuu vielä ruska keltaisen eri sävyissä. Käännyn Lamposaaren sivuitse kohti Virtasalmea. Virtasalmi erottaa Tiemassaaren mantereesta. Haapaselän vedet laskevat tästä Haukiveteen ja toisaalla Käärmevirrasta Yöveden kautta Haukiveteen myös.
Kieputtelen kajakilla kapeikoista Vattuluodoille, suuren Haapaselän äärelle. Matkalla törmään ruovikossa kisailevaan koskeloparveen. Pakenevat paikalta juuri kun olen saanut kameran tarkennettua niihin. Vattuluodoilla katselen karttaa ja suunnittelen reittiä. Lähteäkö pujottelemaan saarten välissä kohti Mustasaaren rumpua, vai mennäkö selän kautta nautiskelemaan takatuulesta. Valitsen sekä että. Kierrän Lapinsaaren salmen suojassa ja pujottelen sitten Lapinsaaren kärjestä Vetämäsaaren etelärannalle. Tuuli auttaa kovasti matkantekoa; voi keskittyä ihailemaan saaren ruskarantoja. Etsiskelen sopivaa evästelypaikkaa, mutta saaren rannat on kovasti kivikkoisia ja ruovikkoisia. Vasta käännttyäni Hyvätin pohjoiskärjestä kohti Hujalansaarta keksin Hujalansaaren rannalta pienen kolosen järviruokojen lomassa jonne pystyn rantautumaan.
Aurinko on painunut jo huolestuttavan alas, joten on syytä lähteä jatkamaan matkaa. Taas kiertelyä saarien välisissä kapeikoissa, suuntana Mustasaaren siltarumpu. Käärmevirrasta pääsisi helpommalla Yöveden puolelle, mutta tämä reitti on hieman lyhyempi. Pientä jännitystä aiheuttaa pääseekö rummusta ollenkaan läpi kun vesi on niin matalalla. No, onhan sitä juuri aamukasteen verran, jonka meloja tarvitsee kajakin alle. Sen sijaan rummun jälkeinen liejukko uhkaa pysäyttää matkanteon. Nytkyttelemällä ja melalla työntäen pääsen mutaliejusta irti.
Vaikka äskeisestä liejukahlailusta olisi jo pitänyt oppia, niin yritän kuitenkin lähteä Kaijansaaren vasemmanpuoleista väylää. Etenen jonkun matkaa kunnes tulee niin matalaa että on pakko kääntyä takaisin. Olen kyllä joskus melonut salmen ruovikkoon avattua väylää, mutta silloin vesi on ollut korkeammalla. On siis käännyttävä ja kierrettävä Kaijansaaren kärjestä selvemmille vesille. Hyvä puoli tuossa matalikolla käynnissä on se että näen haikaran, ensin ruovikossa ja sitten lennossa.
Olen Lajunniemen kohdalla kun aurinko laskee. Vilkaisen taaksepäin ja huomaan kuun jo nousseen korkealle itäisellä taivaalla. Hämärissä rantaudun kotilaituriin. Liki kolmekymmentä kilometriä kierroksessa tuli matkaa kaikkine poikkeamisineen.
 |
| Sikoluoto |
 |
| Virtasalmen silta |
 |
| Koskelot karkaavat |
 |
| Haapaselkä |
 |
| Ruska hehkuu rannoilla |
 |
| "Miten sattuikaan, sinne juurtumaan.." |
 |
| Vaihteeksi vähän punaistakin |
 |
| Kiviputous, Vetämäsaari |
 |
| Evästelypaikalta |
 |
| Aamukasteen verran vettä rummun pohjalla |
 |
| Tähänkö matkanteko katkeaa? |
 |
| Yöveden rantoja |
 |
| Tuuli on tyyntynyt, Yövesi |
 |
| Aurinko laskee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti