Orinnoro

Henkilökohtaisella retkikartallani on ollut suuri aukko Leppävirran Orinnoron kohdalla. Vaikka olen asunut lähes koko ikäni alle sadan kilometrin etäisyydellä Orinnorosta, niin koskaan en ole siellä käynyt. Asia muistui mieleen kun kävin Seinävuorella toistamiseen ja myös tutkiessani uutta Suomen Rotkot-kirjaa.  Oli siis aika korjata tämä puute retkihistoriassani.

Matalapaineet kiertävät edelleen koko maata ja runsaat sadekuurot kastelevat vähän väliä. Yritin säätiedotusten perusteella haarukoida sopivan ajankohdan Orinnoron retkeen. Leppävirralle päin ajettaessa ehti olla monta saderyöppyä, mutta Orinnoron parkkipaikalla ei enää satanut.

Polku alkaa houkuttelevasti, kulkien sammaleisen kiviaidan viertä.

Pian on edessä harvapuustoinen kallio, jonka keskellä ammottaa kuilu. Sateen jälkeen sammaleinen kallionpinta on liukas, joten on oltava varovainen rotkoon kurkkiessa. Nyt on hyötyä kameran kääntyvästä näytöstä. Voin puunrungosta kiinni pitäen kurkottaa kameraa rotkon reunan yli.

Rotkon pohjalla pilkottavat pitkospuut. Viitta kalliolla ohjaakin jatkamaan matkaa oikealle alas kohti rotkon pohjaa.

Portaat näyttävät melko uusilta. Portaita tarvitaankin, jyrkänteen seinämä on pystysuora.

Rotkossa kulkija kohtaa vaikuttavan satumaiseman. Orinnoro on yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Ihmeellinen se onkin. Sateen jälkeen sammaleiden ja saniaisten virheys vielä korostuu.

Kapeimmillaan rotko on vain muutaman metrin levyinen. Rotkon pohjalla on lähde.

On kuljettava kieli keskellä suuta liukkailla pitkoksilla.

Noin puolen kilometrin päässä rotkosta, Orkonen-lammen rannalla, on laavu ja tulisija. Polttopuut on vähän reilumman kokoisia...

...mutta kunnon halkaisukirves löytyy niiden pienimiseen.

Orinnoro on siis yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Entä ne muut kuusi? Ne ovat Puijo, Pisa, Korkeakoski, Seinävuoren rotkolaakso, kalakukko ja savon murre. Viimeinen ei mielestäni kuulu joukkoon.

Orinnoro vai Orinoro? Kumpaakin muotoa käytetään. Karttapaikka tuntee vain Orinnoron, mutta esimerkiksi Leppävirran kunnan esitteessä puhutaan Orinorosta.

Ilta- ja aamumelontaa

Matalapaineet ovat pyörineet jo toista viikkoa ja vähän väliä ropsauttaneet sadekuuron niskaan. Ei ole tehnyt mieli lähteä pitemälle retkelle kajakin kanssa. Niinpä harrastin mökkimelontaa. Rannan läheisyydessä voi tarkkailla säätilannetta, ja sopivan hetken tullen lähteä vesille. Koko päivän odottelinkin hyvää tilaisuutta istua kajakkiin, mutta aina kun sää näytti selkenevän, niin kohta ukkospilvi vyöryi päälle sateineen.

Illansuussa lopulta selkeni ja tuuli tyyntyi.

Lahden tyyni vedenpinta peilasi taivalle jääneitä pilvilauttoja.

Aurinko oli jo painunut puiden latvojen taakse, mutta kalliorannan kohdalla se jostain pienestä aukosta pääsi vielä valaisemaan rantaa.

Viimeiset säteet värittivät idän suunnan pilvet punaisiksi.

Oli jo hämärää kun palasin rantaan. Sytyttelin tulet nuotioon ja saunan kiukaan alle.

Kello herätti viideltä. Kostean ja tyynen yön jälkeen arvelin aamun olevan sumuinen ja siksi laitoin herätyksen ennen auringonnousua. Ohut usva leijailikin lahdella. Kajakki oli valmiina laiturilla, joten nopeasti ehdin vesille.

Aurinkoa ei vielä näkynyt, vain hento punerrus taivaanrannalla.

Kun ehdin kapealta lahdelta suuren järvenselän äärelle, oli sumu melkein kadonnut....

...ja aurinko noussut taivaanrannalle.

Mutta vielä tavoitin lahden pohjukasta valaistun sumupilven.

Kurkistus rotkoon

Matkalla Telkkämäelle poikettiin katsomassa miltä Seinävuoren rotkolaakso näyttää kesäaikaan. Maaliskuun alkupuolella siellä oli lumi maassa ja rotko jäässä.

Suora pudotus alaspäin. Rotkon pohjaa peittävät kivet ja paksut sammalet.

Rotkon ympäri kiertävältä luontopolulta, polun pohjoisimmalta päässä, kannattaa poiketa sillan viereltä puron vartta rotkon pohjan satumetsään. Molemmin puolin kohoavat kallioseinät, sammalpäällysteiset kivet, puronvarren saniaiset ja rotkon pohjalla virtaava puro muodostavat kauniin pienoismaiseman.

Rotkolaakson eteläpäässä rotkon reunat ovat matalammat, täällä vesi täyttää uoman pohjan.

Vastarannan kallion rahkasammalmättäät kertovat kosteudesta. Vesi virtaa pitkin kalliopintaa. Talvella tässä oli komeat jääpuikot.

Yksityiskohta kallioseinästä. Ei tarvitse ihmetellä miksi paikka on nimetty Seinävuoreksi.

Karpalonraakileita oli runsaasti Pienen Seinälammin suorannoilla.