Illansuussa lopulta selkeni ja tuuli tyyntyi.
Lahden tyyni vedenpinta peilasi taivalle jääneitä pilvilauttoja.
Aurinko oli jo painunut puiden latvojen taakse, mutta kalliorannan kohdalla se jostain pienestä aukosta pääsi vielä valaisemaan rantaa.
Viimeiset säteet värittivät idän suunnan pilvet punaisiksi.
Oli jo hämärää kun palasin rantaan. Sytyttelin tulet nuotioon ja saunan kiukaan alle.
Kello herätti viideltä. Kostean ja tyynen yön jälkeen arvelin aamun olevan sumuinen ja siksi laitoin herätyksen ennen auringonnousua. Ohut usva leijailikin lahdella. Kajakki oli valmiina laiturilla, joten nopeasti ehdin vesille.
Aurinkoa ei vielä näkynyt, vain hento punerrus taivaanrannalla.
Kun ehdin kapealta lahdelta suuren järvenselän äärelle, oli sumu melkein kadonnut....
...ja aurinko noussut taivaanrannalle.
Mutta vielä tavoitin lahden pohjukasta valaistun sumupilven.
Uskomatonta kauneutta!
VastaaPoistaSå otroligt vackert!
VastaaPoistaKuvat ovat jälleen niin käsittämättömän upeita...tuo viimeinen on jostain satumaailmasta...
VastaaPoistaKaunista - ah, niin kaunista. Vika kuva on erilaisuudessaan todella ihana.
VastaaPoista(Eikä ollut yhtään savujuovia yaivaalla :)
Hengästyttävän kaunista. Oi sinua onnentyttö, kulkea kajakilla noissa hetkissä!
VastaaPoistaIhanaa ja rauhaisaa tunnelmaa!
VastaaPoistaKyllä oli taas lysti katsella melonta retkesi kuvia. Kiitän!
VastaaPoistaNo nyt kyllä tekisi itsekin mieli samanlaiselle aamukajakkiretkelle! Aivan ihania kuvia :)
VastaaPoistaKiitän kommenteistanne. Kun vertaan noita kahta melontamatkaa, niin kyllä aamutunnelmat taas kerran veivät voiton.
VastaaPoistaOrvokki, onneksi nyt ei ollut lentokoneen savujuovia kiusana.
Retkeilyn parhaimmat puitteet löytyvät aamun tunneista.
VastaaPoista