Äkäsmylly ja Äkässaivo

Hellepäivän kohteemme ovat Äkäsmylly ja Äkässaivo, molemmat Äkäsjoen varrella. Äkäsmyllyllä olen käynyt viimeksi joskus 80-luvulla. Sen jälkeen myllytuvan piiriin on tullut uusia rakennuksia ja parkkipaikalta myllylle vievä puolen kilometrin mittainen polku on kunnostettu.

Äkäsmylly on rakennettu vuonna 1946. Äkäsjoessa on riittänyt vettä pyörittämään myllyä kuivimpinakin aikoina.

Myllyn ympäristö on varsin viehättävää kulttuurimaisemaa vanhoine rakennuksineen.

Myllykahvio aukeaa vasta ruska-aikaan 

Kosken itärannalla on laavu. Laavun tulisija on varsinainen taideteos.

Lisää taidetta on viereisellä tulipaikalla.

Jatkamme matkaa autolla kahdeksan kilometriä Äkäslompolon suuntaan. Käännymme Kittilään menevälle Aakenuksentielle. Kahden ja puolen kilometrin jälkeen jätämme auton Äkäsjoen sillan viereen ja lähdemme polkua kohti toista Äkäs-alkuista kohdettamme, Äkässaivoa.

Äkäsjoen Peurakoski kohisee polun varrella.

Äkässaivon kota on kauniilla paikalla mäntyjen keskellä.

Kodalta laskeudutaan portaita Äkässaivon rantaan.

Äkässaivon veden turkoosi ja vihreä väri ovat harvinaisempia suomalaisessa maisemassa. Saivo on saamelaisen uskomuksen mukaan vainajien asuinpaikka. Järven pohjassa olevasta reijästä mennään sen alapuolella olevaan ylösalaisin olevaan järveen. Lieneekö kukaan tutkinut onko Äkässaivon pohjassa tuota kulkureittiä.

Äkässaivon rannan tuntumassa on kolmekymmentä meträ korkea kalliopaasi, seitapahta, saamelaisten muinainen palvontapaikka. Opastaulussa kerrotaan että naiset ja eläimet eivät saaneet lähestyä seitaa. Mekin katselimme seitaa pitkospuilta emmekä menneet lähemmäksi.

Äkässaivon kierros on noin kolme kilometriä pitkä, joten se sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Opastaulut polun varrella kertovat lisätietoa alueesta.