Matalapaineet kiertävät edelleen koko maata ja runsaat sadekuurot kastelevat vähän väliä. Yritin säätiedotusten perusteella haarukoida sopivan ajankohdan Orinnoron retkeen. Leppävirralle päin ajettaessa ehti olla monta saderyöppyä, mutta Orinnoron parkkipaikalla ei enää satanut.
Polku alkaa houkuttelevasti, kulkien sammaleisen kiviaidan viertä.
Pian on edessä harvapuustoinen kallio, jonka keskellä ammottaa kuilu. Sateen jälkeen sammaleinen kallionpinta on liukas, joten on oltava varovainen rotkoon kurkkiessa. Nyt on hyötyä kameran kääntyvästä näytöstä. Voin puunrungosta kiinni pitäen kurkottaa kameraa rotkon reunan yli.
Rotkon pohjalla pilkottavat pitkospuut. Viitta kalliolla ohjaakin jatkamaan matkaa oikealle alas kohti rotkon pohjaa.
Portaat näyttävät melko uusilta. Portaita tarvitaankin, jyrkänteen seinämä on pystysuora.
Rotkossa kulkija kohtaa vaikuttavan satumaiseman. Orinnoro on yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Ihmeellinen se onkin. Sateen jälkeen sammaleiden ja saniaisten virheys vielä korostuu.
Kapeimmillaan rotko on vain muutaman metrin levyinen. Rotkon pohjalla on lähde.
On kuljettava kieli keskellä suuta liukkailla pitkoksilla.
Noin puolen kilometrin päässä rotkosta, Orkonen-lammen rannalla, on laavu ja tulisija. Polttopuut on vähän reilumman kokoisia...
...mutta kunnon halkaisukirves löytyy niiden pienimiseen.
Orinnoro on siis yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Entä ne muut kuusi? Ne ovat Puijo, Pisa, Korkeakoski, Seinävuoren rotkolaakso, kalakukko ja savon murre. Viimeinen ei mielestäni kuulu joukkoon.
Orinnoro vai Orinoro? Kumpaakin muotoa käytetään. Karttapaikka tuntee vain Orinnoron, mutta esimerkiksi Leppävirran kunnan esitteessä puhutaan Orinorosta.
Kiitos kuvista! Orinoro on kiva käymisen arvoinen paikka. Ja hassua; juuri eilen olin n. 10 km:n päässä rotkosta ja harkitsin lähteä kahvin keittoon tuolle laavulle.
VastaaPoistaOlisitpa tullut tulille.
PoistaAina yhtä mahtava paikka. Oikea nimi paikalle on Orkonoro, josta myös viereinen mäki on saanut nimensä. Joku on sitten vääntänyt nimen Orinnoro tai Orinoro muotoon ja siitä on keksitty joutavia juttuja oriista. Nimeä on pohdittu mm. Jenni Rimpeläisen gradussa (Itä-Suomen yliopisto, 2011).
VastaaPoistaOrkonoro, märkäpohjainen syvänne, sellainenhan tuo rotko juuri on.
PoistaVaikuttava rotko, kiitos hienoista kuvista!
VastaaPoistaKomea rotkomaisema sieltä löytyi.
PoistaMahtavan upea paikka, upeat kuvat!
VastaaPoistaPelottavan liukkaalta näyttää märkänä... Pitää olla tarkkana ja hyvät retkikengät jalassa.
Nilkkaa tukevat kengät oli kyllä tarpeelliset tuolla retkellä. Liukkaiden pitkoksien lisäksi reitillä oli myös liukkaita kivilohkareita.
PoistaLöydät aina vain upeimpia luontokohteita. Kuvat ovat niin hienoja, että voi niitä katsoessa kuvitella itsensäkin kävelemässä pitkospuilla. Eikä tarvitse pelätä liukastumista! Kiitos!
VastaaPoistaJa virtuaalimatkailussa ei kastu :) Tosin nyt säätyttiin aika mukavasti sateelta, vain pieni kuuro tuli juuri kun oltiin rotkon pohjalla.
PoistaOnpa satumaisen kaunis paikka. Sadesää ennen retkeäsi oli vain hyvästä, sillä sammalet ja kalliot ovat todella kauniita kosteina tai märkinä. Hienon kuvakulman sait kääntyvällä näytöllä.
VastaaPoistaKallion pinnan kuviot tosiaan korostuvat märkänä ja sammal hehkuu.
PoistaKiehtova paikka! Kuin satujen peikkojen piilopaikka.
VastaaPoistaTuohon kirjaan pitääkin tutustua
Suomen Rotkot-kirjasta löytyy paljon hyviä retkivinkkejä.
PoistaNiin satumaista. Näyttää paikalta, jossa peikot öisin vaeltaa. :)
VastaaPoistaPäiväsaikaankin tuntui että joku kurkkii kallionkoloista, hämärässä varmaan vielä jännittävämpi.
PoistaYhdellä sanalla - upeaaa ..
VastaaPoistaJa niin näyttää olevan myös kirveessä, Orinoro. :) Minkähänlainen tämä maisema olisi sumussa, vieläkin satumaisempaa?!
VastaaPoista