Särkitunturi

Tunturi-Lappi on minulle vähemmän tuttua seutua. Nyt tuli tilaisuus tutustua paremmin tähänkin alueeseen. Olen pari viikkoa mummoilukomennuksella kohta koulun aloittavan Pinjan seurana.

Tunturi-Lappiin kuuluvat Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnat. Tällä alueella on nimensä mukaisesti paljon tuntureiksi luokiteltuja kohoumia, joten huiputettavaa riittää.

Ensimmäiseksi retkikohteeksemme valitsimme helpoksi mainitun Särkitunturin polun. Särkitunturi on tunnettu sieltä avautuvasta kansallismaisemasta Särkijärven, Jerisjärven ja Keimiö-Pallastunturien suuntaan. Tässä vaiheessa huomautan, että tuo maisema avautuu kunnolla vasta tunturilta, ei tienvarren parkkipaikalta, vaikka jossain matkaesitteessä niin sanotaankin.

Särkitunturin polku on paremminkin kapea hiekkatie, joka nousee loivasti ylös kohti tunturin lakea. Puolivälissä matkaa on kaunis pieni lampi, jota kynttiläkuuset ympäröivät. Lammen lähettyvillä on myös uusi kota ja wc-rakennus. Kodalla poikkeamme paluumatkalla tunturista.

Polun varrella on muutamia todella vanhoja puita, kuten tämä Pinjan "voimamänty".

Ylempänä puusto harvenee ja Pallaksen tunturijono alkaa näkyä.

Mutta vielä on matkaa tunturin laelle.

Särkitunturin erikoisuus on pienten lampien ryhmittymä aivan tunturin laella.

Särkijärvi, Jerisjärvi ja Pallas.

Näkymät itään, Levitunturin suuntaan. Pallaksen ja Levin lisäksi tunturilta on näkymät myös Ylläs- ja Olostuntureille.

Ylhäällä on joskus ollut tulistelukota, mutta nyt siellä on vain nuotiopaikka, polttopuukota ja huussi.

Mustikanvarpu hehkuu jo syksynpunaisena. Särkitunturin nimi muuten tulee saamenkielen "särrig"-sanasta, joka tarkoittaa mustikkaa. Eli Mustikkatunturilla ollaan.

Paluumatkalla pysähdymme eväiden syöntiin puolimatkan kodassa.

Kodan lähellä on pieni lampi jonka rannalla on laituri ja uintiportaat.

Tässä vertailun vuoksi tienvarren pysäköintipaikalta näkyvä maisema Särkijärven yli Pallakselle. Kannattaa siis nousta helppoa polkua kolme kilometriä ylöspäin.