Pulmankijärvi

Tie Pulmankijärvelle kääntyy Nuorgamista, Suomen pohjoisimmasta kylästä. Pulmankijärventietä pääsee hetkessä puuttomalle ylänköalueelle. Jo kahden kilometrin jälkeen ollaan 150 metriä Tenojoen pinnan yläpuolella, josta joka puolelle avautuu näkymä punaoranssina hehkuvaan paljakkaan. Mutta nousu jatkuu vielä. Pulmankijärventien korkein kohta on Isonkivenvaaralla (224 mpy). Siinä on pysähdyttävä ja jalkauduttava maastoon. 

Polviongelmaisena en ole koskaan päässyt vaeltamaan pohjoisen erämaihin. Tässä Isokivenvaaralta katsellessa saa ehkä pienen käsityksen siitä, miltä näyttävät Kaldoaivin tai Paistunturin erämaat. 

Pieni järvi, jolla kartassa on vain saamenkielinen nimi, Cillaláddot (C:n päällä pitäisi olla väkänen)

Päällystettyä tietä on noin kymmenen kilometriä Pulmankijärven rantaan saakka. Loppumatka on hyväkuntoista soratietä. Jätämme auton tien levikkeelle ja jatkamme polkua Pulmankijoen rantaan. 

Tässä Pulmankijärven eteläisin kolkka. Ruskakoivikossa erottuu vasemmalla ylhäällä Pulmankijärven tie.

Maasto on helppokulkuista hiekkakangasta ja puut, katajapensaat ja juolukkamatot ovat kuin puistoistutuksia. 

Ennen kuin lähdemme paluumatkalle, käyn vielä kuvaamassa ylhäältä tienvarrelta Pulmankijärven eteläpäätä ja Pulmankijoen suistoa tien suunnasta. Tuolla järven takana jokivarressa olin äsken. 

Pulmankijärvi ja Pulmankijoki

pihlajan tulenpunaista hehkua

Pulmankijärvi on Suomen pohjoisin suuri järvi, noin kaksitoista neliökilometriä. Noin neljäsosa järvestä  on Norjan puolella. Kauan sitten Pulmankijärvi on ollut Jäämeren vuono. Sen vuoksi järvessä elää kampela. 

Useita pieniä puroja laskee jyrkkää rinnettä kohti järveä.

Pysähdymme Gálddašjohkan suistossa rannalle kävelemään. Juolukka ja paju koreilevat syysväreissään. 

Löydän hiekalta tenonajuruohoa. 

Gálddašjohkan suisto

Joen rannalla huomio kiinnittyy erikoiseen pensasmaiseen kasviin. Mieleen tulee etelänmatkoilta tamariskipuu. Pensas näyttää hyvin samanlaiselta. Ihmetys on suuri, kun kotona yritän selvittää kasvin nimeä. Se on pensaskanerva, joka todellakin on tamariskin sukua. Pulmankijärven ympäristö on ainut pensaskanervan esiintymispaikka Suomessa.