maanantai 27. syyskuuta 2021

Pulmankijärvi

Tie Pulmankijärvelle kääntyy Nuorgamista, Suomen pohjoisimmasta kylästä. Pulmankijärventietä pääsee hetkessä puuttomalle ylänköalueelle. Jo kahden kilometrin jälkeen ollaan 150 metriä Tenojoen pinnan yläpuolella josta joka puolelle avautuu näkymä punaoranssina hehkuvaan paljakkaan. Mutta nousu jatkuu vielä. Pulmankijärventien korkein kohta on Isonkivenvaaralla (224 mpy). Siinä on pysähdyttävä ja jalkauduttava maastoon. 



Polviongelmaisena en ole koskaan päässyt vaeltamaan pohjoisen erämaihin. Tässä Isokivenvaaralta katsellessa saa ehkä pienen käsityksen siitä, miltä näyttävät Kaldoaivin tai Paistunturin erämaat. 








Pieni järvi, jolla kartassa on vain saamenkielinen nimi, Cillaláddot (C:n päällä pitäisi olla väkänen)



Päällystettyä tietä on noin kymmenen kilometriä Pulmankijärven rantaan saakka. Loppumatka on hyväkuntoista soratietä. Jätämme auton tien levikkeelle ja jatkamme polkua Pulmankijoen rantaan. 

















Tässä Pulmankijärven eteläisin kolkka. Ruskakoivikossa erottuu vasemmalla ylhäällä Pulmankijärven tie.




Maasto on helppokulkuista hiekkakangasta ja puut, katajapensaat ja juolukkamatot ovat kuin puistoistutuksia. 















Ennen kuin lähdemme paluumatkalle, käyn vielä kuvaamassa ylhäältä tienvarrelta Pulmankijärven eteläpäätä ja Pulmankijoen suistoa tien suunnasta. Tuolla järven takana jokivarressa olin äsken. 


Pulmankijärvi ja Pulmankijoki


pihlajan tulenpunaista hehkua




Pulmankijärvi on pohjoisin suuri järvi, noin kaksitoista neliökilometriä. Noin neljäsosa järvestä  on Norjan puolella. Kauan sitten Pulmankijärvi on ollut Jäämeren vuono. Sen vuoksi järvessä elää kampela. 


Useita pieniä puroja laskee jyrkkää rinnettä kohti järveä.




Pysähdymme Gálddašjohkan suistossa rannalle kävelemään. Juolukka ja paju koreilevat syysväreissään. 


Löydän hiekalta tenonajuruohoa. 



Gálddašjohkan suisto


Joen rannalla huomio kiinnittyy erikoiseen pensasmaiseen kasviin. Mieleen tulee etelänmatkoilta tamariskipuu. Pensas näyttää hyvin samanlaiselta. Ihmetys on suuri, kun kotona yritän selvittää kasvin nimeä. Se on pensaskanerva, joka todellakin on tamariskin sukua. Pulmankijärven ympäristö on ainut pensaskanervan esiintymispaikka Suomessa. 


10 kommenttia:

  1. Käsittämättömän kauniita maisemat ja vielä näin värikkääseen vuodenaikaan! Mutta kyllä sinun taitosi nähdä kuvattavaa ja saada siitä paras mahdollinen kuva on jotain, mikä saa kaiken välittymään tänne ruudun ääreen todella vahvasti!

    Kiitos taas kerran tästäkin ihanasta ja henkeä salpaavasta matkasta! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, löytyi taas sellainen paikka, jossa oli ensi kertaa, mutta en varmaan viimeistä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tänä syksynä ruska on erityisen värikäs, eikä pelkästään Lapissa.

      Poista
  3. Esas tierras rojizas, han llamado mucho mi atención.

    Son muy bellos esos paisajes otoñales de tus fotografías.

    Que tengas una excelente semana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias, el otoño en el norte de Finlandia es colorido

      Poista
  4. No on kyllä värejä! Niitä on plumpsahtanut tienoolle enemmän kuin reseptissä luki :)
    t.Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisesti punaiset värit hätkähdyttävät. Esimerkiksi juolukkassa ei ainakaan Savossa ole koskaan noin punaista ruskaväriä. Pyrin kuvissani saamaan värit sellaiseksi kuin ne paikanpäällä näen. En väritä.

      Poista
    2. Anteeksi kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin värien plumpsahtaneen ihan luonnon voimilla, ruskan rytinällä. Sinulla on taito ja näkemys kuvata niitä meidän muiden iloksi...
      t.Tiina

      Poista