Tikankonttikatsaus

Pienten orkideojen, neidonkenkien, lisäksi isompien, myös orkideasukuun kuuluvien tikankonttien vuoksi on alkukesästä lähdettävä kasviretkille. Viime vuosina minulla on ollut mahdollisuus kuvata tikankontteja sekä Savossa että Koillismaalla. Yleensä savolaiset tikankontit ovat kukassa kesäkuun alkupuolella ja Koillismaan kesäkuun puolivälistä juhannuksen tienoille. Helteisessä säässä Savon tikankonttien kukinta ei tänä kesänä kestänyt kauan, mutta Koillismaalla viileä sää on hidastanut kukintaa ja juuri nyt tikankontit ovat parhaimmillaan. 

Tikankontteja Savossa

Tikankonttirypäs on kuusivaltaisessa lehtomaisemassa. Matalalta tulevat ilta-auringon säteet valaisevat kukkia.

Tikankontin punaruskeat kehälehdet alkavat kiertyä loppupuolella kukintaa. Ne ovat siinä vaiheessa hyvin koristellisen näköiset. 

Tänne salaiseen tikankonttipaikkaan teen "pyhiinvaellusmatkan" joka kesä. Viime kesänä löysin ilokseni vakiopaikkani läheltä toisenkin kasvupaikan. 

Tikankontti on melko hankala kuvattava, kun kukan kontti ja kehälehdet on sovitettava terävyysalueelle, mutta tausta pitäisi saada häivytettyä, että kukka erottuu. 

Ruskeanpunainen kehälehti hehkuu vastavalossa

 

Tikankontteja Koillismaalla

Olen liikkeellä aamuyöllä. Helteen vuoksi aikainen lähtö ei olisi ollut tarpeen, koska toistaiseksi Koillismaa on pysynyt hellerintaman ulkopuolella, mutta tähän aikaan vuodesta Pohjois-Suomessa aurinko nousee niin nopeasti korkealle, että sen valo käy liian voimakkaaksi kasvikuvaukseen. Nyt olosuhteet ovat aika täydelliset, valo tulee matalalta ja yön vesisateen jäljiltä kastetta on joka paikassa.  Vastavalossa tikankontin keltainen huuli hohtaa valoa kuin lamppu. 

Kolmoset suorassa rivissä. Nämä kukat ovat vasta äskettäin avautuneet.  

Laskeudun kulleroiden pilkuttamaa kosteikkojuottia ylemmältä rinnesuolta alemmalle suolle. 

Tikankonttiesiintymät ovat yleensä ryhmissä. Harvoin näkee yksin kasvavaa tikankontin kukkaa. Pieni suolaikku yllättää taas kun löytyy uusia kukkivia tikankonttiryppäitä. 

 

Sääsket, ne kuuluvat olennaisena osana tikankonttikuvaukseen. Koska ilman lämpötila on vain 12 astetta, olen pukeutunut anorakkiin, hyttyshuppuun ja hiihtokäsineisiin. Hiihtokäsineet oli hyvä valinta. Ne kädessä pystyy käsittelemään kameran asetuksia ja suojaavat käsiä itikan puremilta. 

Kannatti lähteä liikkelle aikaisin. Vesipisaroiden koristamat tikankontit olivat edukseen pehmeässä aamuyön valossa.

Suurimmat tikankontin kukat ovat noin kymmenen sentin mittaisia. 

Neidonkenkäaika on jo ohi, mutta vielä löytyi rinteen juurelta sulamisvesilammikon rannalta pari kukkivaa neidonkenkää. 

Vielä yksi aamuöinen retki, nyt keltaisten tikankonttien luokse. Viime kesänä löysin paikalta vain kolme kukkaa, nyt komeasti seitsemän kukkivaa vartta, joista yhdessä kaksi kukkaa, eli kahdeksan keltaista tikankonttia.