Revontulibongarin opas

Tätä blogia pitempään seuranneet ovat varmaan huomanneet kirjoittajan revontuli-innostuksen. Minun intohimoni liittyy revontulien kuvaamiseen, mutta niiden kuvaajakin joutuu perehtymään jonkun verran myös mittausarvojen ja ennusteiden tulkintaan, että osaa etsiytyä oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Tulkinnassa on ollut suurena apuna Facebookin Revontulikyttääjät-ryhmä, josta saa ajantasaista tietoa revontulien liikkeistä ja lähiajan ennusteista.

Viime keväänä Revontulikyttääjät-ryhmässä oli viestiä, että revontulista kiinnostuneille on tulossa opaskirja ja haettiin kuvia erilaisista revontulien ilmenemismuodoista. Jo sinä vaiheessa päätin hankkia kirjan. Nyt minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua juuri ilmestyneeseen Revontulibongarin oppaaseen. Pari päivää sitten se tuli postissa ja tartuin siihen heti.

Minna Palmroth, Jouni Jussila&Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas 

Into Kustannus 2018

200 sivua

arvostelukappale

Aurinko laskee ja ensimmäiset tähdet ilmestyvät näkyviin. Pohjoisen suunnalla kajastaa jotakin: Himmeä, vihertävä kaari. Revontulia!

Revontulibongarin opas alkaa mukaansatempaavalla kuvauksella revontulinäytelmän kehittymisestä öiselle taivaalle. Lukija asettuu heti "revontulibongaajan lämpimiin saappaisiin" (lainaus esipuheesta).

Aluksi kerrotaan yleisluontoisesti revontulista; mitä tapahtuu kun aurinkotuulen varautuneet hiukkaset kohtaavat maan ilmakehän. Kirja kuvailee miten revontulien värit syntyvät, opastaa erottamaan tavalliset ja harvinaiset revontulimuodot sekä kertoo revontulinäytelmän etenemisen vaiheet. Eri bongauskohteet on tähditetty sekä värien että muotojen osalta. Helpommin bongattavat on merkitty yhdellä tähdellä ja todella harvinaiset ja vaikeat bongattavat ovat neljän tähden kohteita.

Oppaan keskivaiheilla on osio, jossa kerrotaan yksityiskohtaisemmin ja tieteellisemmin revontulista. Kirjan esipuheessa kehotetaankin hyppäämään tämän kohdan yli jos on kiinnostunut revontulista, mutta ei niiden taustalla vaikuttavasta fysiikasta. Minä hyppäsin yli, koska kiinnostukseni on revontulien kuvaamisessa, ehkä joskus ajan kanssa yritän paneutua aiheeseen syvällisemmin. Mutta osion lopussa olevaan sivuun "Revontulien ennustamisen perusteet" kannattaa perehtyä huolella.

Revontulien kuvaamista käsitellään perusteellisesti. Sitä lukiessa ajattelin, että olisipa nämä ohjeet olleet käytettävissä kun aloittelin revontulien kuvaamista. Monelta pettymykseltä olisin säästynyt. Kirjan kuvausohjeita noudattamalla jokainen, joka osaa säätää kameransa asetukset voi oppia kuvaamaan revontulia. Time lapse-kuvauksesta olisin kaivannut enemmän tietoa.

Lopuksi käsitellään niinkin yksinkertaiselta tuntuvaa asiaa kuin revontulibongarin varusteita, siis pukeutumista. Kokemuksesta voin sanoa, että asian käsittely on tarpeen. En ole kuullut revontulibongarista, jolla olisi ollut liikaa vaatetta päällä.

Kirjan kuvat ovat revontuliharrastajien ottamia. Kaikista revontulien väreistä ja muodoista on löytynyt havainnollistavia kuvia, jotka pääsevät oikeuksiinsa kirjan sivujen kiiltopinnalla.

Kirjan lopussa on linkkiluettelo internetsivuistoista, joista löytää tietoa ennusteista ja mittaustuloksista.

Revontulibongarin opas on esimerkki asiantuntijoiden ja harrastajien onnistuneesta yhteistyöstä.




Alla olevat kuvat on Seitablogin kuva-arkistosta: