Ruskaretki Riisitunturiin

Pienen Karhunkierroksen retken jälkeen joukkueemme reippaili seuraavana päivänä vähän kuin verryttelynä 4,4 kilometrin pituisen Riisin rääpäisyn. Edellispäivänä piilossa pysytellyt aurinko liittyi seuraksemme koko kierroksen ajaksi.

Tapion pöytä, eli erikoinen leveä ja tasalatvainen kuusi, on jotenkin harventunut. Olisiko siihen syynä, että sen juurella on kävelty paljon. Toivottavasti kuusen ympärille tehty aita muistuttaa kulkijoita, että on parempi ihailla puuta vähän kauempaa.

Riisitunturin pohjakasvillisuus on vyöhykkeinä. Alarinteen kuusien alla levittyvät punaiset juolukkamatot. Tähän aikaan vuodesta värittömämpi kanervavyöhyke peittää rinteitä puurajalta laelle päin.

Tämä on se paikka, jossa on aina pysähdyttävä ja katsottava taaksepäin alhaalla siintelevää Kitkajärveä.

Pienet yksityiskohdat polun varrella pysäyttävät myös, kuten nämä pienet, uhkeanpunaiset pihlajakaksoset.

Samaa punahehkua löytyy riekonmarjalaikuista.

Joukkueemme nuorin bongasi poroja tunturin laella. Eteläsuomalaiselle lapselle poro on ihme, jota on päästävä katsomaan lähempää.

Tämän lähemmäs porolaumaa emme päässeet, koska ne olivat suojuotin toisella puolen.

Vesi tulee pintaan monin paikoin Riisitunturilla. Märkää ja upottavaa maastoa löytyy ylärinteiltäkin. Riisitunturi onkin tunnettu rinnesoistaan.

Nuorimmaisemme käveli ensimmäistä kertaa Riisitunturin laelle omin jaloin. Edellisen kerran hän oli täällä kuusi vuotta sitten kantorinkassa.

Riisin rääpäisy on koko matkaltaan sorapintainen. Polulla on kuitenkin pengerryksiä ja jonkun verran myös kiviä ja juurakoita, joten esteettömäksi reitiksi sitä ei voi sanoa.

Ikkunalammella kuvaavat kaikki, ja minäkään en tehnyt poikkeusta. Tällä kertaa kuvasin lammen sivulta saadakseni vähän erilaista näkökulmaa aiheeseen.

Ei mene kauan kun nuo kuuset saavat taas lumi- ja jääpeitteen oksilleen.

Väripilkku maisemassa; pihlajan punainen latvus.

Kelottuneet kuusenoksat luovat konrastia punaiselle juolukkavarvukolle.

Polun varrella ei ollut kovin monta haapaa, mutta ne harvat olivatkin sitä värikkäämpiä.

Muutamaa päivää myöhemmin Riisitunturille oli satanut ensilumi, joten ruskaretki tehtiin ihan viime hetkellä.