keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Sadetta on pidellyt

Ensiksi on kerron pihavieraiden kuulumisia. Puput ilmestyivät pihapiiriin heti kun ruohoa alkoi nousta sammalien välistä. Silloin ne olivat jokailtaisia vieraita. Nyt käynnit ovat harventuneet, mutta viime yönä emopupu toi poikasensa pihalle. Ensin huomasin vain emopupun kun se kaikessa rauhassa istui pihassa rapsutellen ja puhdistellen itseään. Kohta sen luokse hyppeli poikanen. Jostain syystä poikaselle näyttivät kelpaavan kuivat heinänkorret. Niitä se naposteli emon tarkkaillessa vieressä.




Oravakin oli pistäytynyt terassilla. En ole sitä nähnyt, mutta näiden ruuantähteiden jättäjästä ei kai voi erehtyä.


Sadesäällä on tyydyttävä lyhyisiin retkiin lähialueilla. Kukkasesonki jatkuu, joten kasveja lähden taas etsimään. Jätän auton Juhannuskallion alle parkkipaikalle ja lähden nousemaan ylös kalliolle poiketen hiihtoladun pohjalta rinnettä ylös. Suurten kuusten juurella, märässä sammalikossa pilkottaa keltaisia varsia. Viime sunnuntain luonnonkukkien päivän opastuksen perusteella tunnistan kasvin harajuureksi.



Oravanmarjakin on ehtinyt kukkaan etelään viettävällä jyrkällä rinteellä. Eteläisemmässä Suomessa oravanmarjat ovat varmaankin kehittyneet marjoiksi. Täällä vasta aloittelevat kukintaa.

Rinteen juurella, suurten kuusten alla rehevässä ja kosteassa maassa kasvaa erilaisia imarteita ja saniaisia. Tämä pisaroiden kerääjä lienee metsäimarre.


Sumu roikkuu puidenlatvojen tasolla ja väliin se pisaroiksi tiivistyneenä sataa alas.


Ensimmäinen kukkiva vanamo jonka tänä kesänä näen. Se kasvaa myös jyrkällä etelärinteellä ja siitä syystä on ehtinyt jo kukkaan. Yleensä tällä seudulla vanamot kukkivat vasta juhannuksen jälkeen.

Riekonmarjakin marjoo jo. Riekonmarjan lehdet ovat myös koristeelliset, mutta vihreänä eivät niinkään erotu muun kasvillisuuden joukosta. Mutta sen syksyn räväkkää punaista ruskaväriä ei voi olla huomaamatta.

Puistoistutuksia luonnosta. Muurahaisilla on kauniisti kukin koristeltu pesä. Tätä täytyy käydä katsomassa myös ruska-aikaan. Ruohokanukalla on riekonmarjan tapaan upea ruskaväri.



Kallion avonaisella, jyrkästi putoavalla rinteellä kukkii yksinäinen punainen kukka. Se on hankalasti jyrkänteen reunalla, joten en uskalla mennä sitä viittä metriä lähemmäs. Yritän telellä poimia sen kuvaan, mutta tuuli vaikeuttaa tarkennusta. Tunnistan sen kotona pikkutervakoksi. Tunturi-Lapin kasvi on täällä kasvualueensa eteläisemmällä reunalla.

Ihan parkkipaikan reunalta löytyvät nämä tähtitalvikit. Tähtitalvikin kuvaaminen on myös aika hankalaa. Kukan varsi on alle kymmenen senttiä pitkä ja talvikki painaa vielä kukkansa ujosti alaspäin. Minulla on aina mukana pieni pala vahakangasta, jonka päälle voin käydä mahalleni silloin kun on kuvattava ihan maan rajasta. Se on osoittautunut aika hyödylliseksi apuvälineeksi kukkakuvauksessa.


Lopuksi yksityiskohta päivän kämmekästä. Maariankämmekkä alkaa kukkia sopivasti juhannukseksi. Niitä täällä on paljon; soilla, ojissa ja pientareilla.

12 kommenttia:

  1. Kaunista, meilläkin nuo pupeliinit hyppivät pitkin pihaa ja viime vuonna oli niitä poikasiakin...pelkään että jyrsivät vihanneksiani ja omenapuita....mukavaa juhannuksen aikaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, hyvää juhannusta. Minulla ei täällä ole pupuille mitään muuta syötävää kuin nuo ruohot. Tai, portaiden vieressä on ruukku, jossa kasvaa persiljaa, tilliä ja ruohosipulia. Ne eivät ole kelvanneet.

      Poista
  2. Eikös se Leinon Eikka runoillut Vanamosta "Mik on tää tuoksu mun ympärilläin, mik on niin hellää ja hyvää" En muista enempää :)
    Voi että kun täältä etelästä on kaikki Maariankämmekätkin hävinnyt. Ne mitä joskus on näkynyt, on joku viisas varmaan halunnut sen omaan pihaansa :(
    Hyvää Juhannusta sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leino taisi tykätä vanamoista. Nocturnessa sanotaan: tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.

      Etelä- ja Keski-Suomessa maariankämmeköitä löyty parhaiten soilta. Luonnonkukkien siirtämisessä ei ole kyllä mitään järkeä. Harvoin ne viihtyvät puutarhamullassa.

      Hyvää juhannusta myös sinulle.

      Poista
  3. Sinä kuvaat kauniisti kukkiakin. Ja jopa muistat niiden nimet. Itseltä ei enää nimet tule muistiin automaattisesti - paitsi niiden tutuimpien.
    Kurjaa kun siellä satelee tai on satanut. Minäpä lähetän ropallisen aurinkoa sinne. Täällä sitä piisaa jaettavaksikin.
    Oikein hyvää juhannusta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki. Taisi onnistua se auringon lähettäminen kun juuri nyt näyttää pilvikerros repeilevän ja aurinko tulee esiin. Hyvää juhannusta.

      Poista
  4. Oravan on tehnyt mieli aterioida oikein terassilla :))
    Kauniisti olet sadepäivän kukkaset kuvannut.

    Ihanaa juhannusaikaa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ihanat kuvat taattua laatua. Kova ikävä pohjoseen itselläkin joten kiitos Kuusamonseudun kukka kuvaterveisistä.

    VastaaPoista
  6. Oravanmarjojen aika alkaa olla täällä jo ohitse!
    Onpa mielnkiintoista että muurahaispesänkin päälläkin viihtyy jokin kasvi, en ole nähnyt koskaan!
    Tähtitalvikki on eräs suloisimpia kasveja, yritän tavoittaa sen nyt juhannuksen aikana!
    Kaunis postaus jälleen!

    VastaaPoista
  7. Kiitos myös Sirpa, Kaarnikka ja Vikki. Juhannusterveisin, Seita.

    VastaaPoista
  8. Kiva kukkaismatka. Sattumoisin olen itsekin tehnyt löytöretken kukkien maailmaan. Luonnonkukkapäivä siihen innosti, tai siis se, etten ehtinyt järjestettyihin tilaisuuksiin. Silläpä ei ole väliä, koska omat retket ovat jollain tapaa paljon vapaampia. Saa mennä sinne, minne huvittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kasvien kukinta-aika on parhaimmillaan, ovat kaikki päivät luonnonkukkapäiviä. Kiitos Vilia.

      Poista