Lumiotus ja auringonlaskun värit

Lumituisku on jatkunut jo kolme päivää, eikä vieläkään näy loppua. Lunta ei sentään koko ajan tule taivaalta, mutta tuuli pyörittää irtolunta ja tukkii pihan hetkessä. On mukavaa, kun ei ole pakko lähteä ulos. Jääkaapissa ja pakastimessa on ruokaa, voin siis keskittyä tammikuun kuvien arkistointiin ja muokkaukseen. Kuvamateraalista löytyi mm. lumikenkäretken kuvat tammikuun 20. päivältä.

Lumiotus 

Käyn taas kerran tapaamassa Juhannuskallion lumiotusta. Lumettomaan aikaan kallion laen karahkaa ei paljon huomaa, mutta talvella, jäätyvän lumen kertyessä puunrungon ympärille, lumiolion muodot alkavat tulla esiin. Näen pään ja jalat, vai onko se kuitenkin yksikätinen, monijalkainen kummajainen.

Näkymä Pyhävaaralle etelän suuntaan.

Pohjoisessa Valtavaaran tykkypuinen metsä ja vaaran laella kököttävä maja.

Auringonlaskun värit

Päivä on aurinkoinen, mutta tuulinen. Pohjoisesta puhaltaa sen verran kovaa, että tykkypuutkaan eivät anna suojaa ja tuuli tavoittaa joka puolelta. Siirryn sata metriä alaspäin, rinteen suojaiselle reunalle. Kinosten muodostamaan kuoppaan ei tuule, ja sieltä on hyvä näköala laskevan auringon suuntaan. Taivaalla seilaavista pilvistä voi päätellä, että auringonlasku tulee olemaan värikäs.

Vuosselin puoli on jäänyt jo varjoon ja valo viistää Valtavaaran kylkeä.

Lumi on pakkautunut tiiviiksi, joten lumikenkäsuksea ei paljon upota.

Suojaisesta lumipesästä on upea näkymä Rukajärven suuntaan.

Ennen auringon painumista lopullisesti alas, punertavan valon aikaan, tulee kiire. Pitäisi ehtiä kuvaamaan värikkäät tykyt, valon korostamat yksityiskohdat ja vielä poimia telellä kaukaisen taivaanrannan värikirjo.

Auringonlaskun jälkeen pohjoisella taivaalla viipyy vielä sinipunaväritys.