Pyhävaaralla

Pitkästä aikaa olen retkellä jalkapatikassa. Kesä-heinäkuun kasviretkien jälkeen olen retkeillyt pelkästään vesikulkuneuvoilla. Nyt olen jalkautunut polulle suuntana Pyhävaara. Aikaisin on taaskin oltava menossa jos aikoo nähdä aamun parhaat värit ja valot. 

Tuttu kelokäkkyrä polun varrella lähellä ensimmäistä näköalapaikkaa vaaralle noustessa. Talvella tuo kelovanhus on paksun lumikuorman peitossa, mutta vuodesta toiseen se jaksaa sinnitellä pystyssä. 

Kuu on jo selvästi ohentunut oikeasta reunastaan. 

Toive nähdä auringon nousevan sumupilvien takaa ei nyt toteudu. Juuri auringonnousun kohdalla on paksu pilvikerros. Mutta taivaan väritys on kaunis. 

Taivas heijastelee värejään myös Rukajärven pintaan.

Sumua on vain pienten soiden ja alavilla paikoilla olevien peltoaukeiden yläpuolella. Kontrastiero tumman metsän ja sumun valaiseman pellon välillä on iso. 

Pohjoisen taivas punertaa ja horisontti sinertää. 

Kaukana lännessä erottuvat Naatikkavaaran terävä huippu ja Kitkajärvi. Etualalla pilkottaa Pyhäjärven Vaaralahti. 

Aurinko on edelleen pilven takana, mutta vähän taivaan punerrusta heijastuu Pyhäjärven pintaan. Sumuakin on levinnyt järven eteläosaan. 

Rukajärven kultaa

Sitten aurinko vilahtaa hetken ohuemman pilvikerroksen lomasta.

Auringon noustua ylemmäs sumukin värittyy punertavaksi.

 

 

Ylhäällä vaaran laella mustikanvarvuissa on aina ensimmäisenä ruskan värit.

Kastepisaroita juolukanlehdillä